Tänä vuonna isänpäivämme oli erilainen.
Mies ja Miris eläinten kanssa kotona.
Minä, Puppa ja Ruusunen kirppiskodilla.
Aamulla laulu raikasi puhelimen välityksellä,
Miris oli keittänyt aamukahvin ja tarjoilu pelasi sänkyyn asti.
Minä vietin isänpäivää oman isäni seurassa.
Edellisestä yhteisestä isänpäivästä on aikaa
toistakymmentä vuotta.
Nyt halusin muutakin kuin lähettää postikortin ja lahjan
sekä onnittella puhelimessa.
Halusin olla oikeasti läsnä.
Isäni asuu yksin ja olen hänen ainoa lapsensa.
Juhlapyhinä olen silti aina liian kaukana.
1 kommentti:
..Ihanaa!
Lähetä kommentti