Ravun vuosi 2010

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä oli mielenkiintoinen horoskooppi vuodelle 2010. Jälkeenpäin en koskaan muista, mitä sille vuodelle oli luvattu ja menikö vuosi ennustusten mukaan. Niinpä kirjoitan sen nyt tähän itselleni muistiin. Ja muillekin rapunaisille.

Karsi elämästäsi kaikki turhuudet

YLEISTÄ:
Jos olet toiminut ravulle tyypillisesti takertuen kaikkeen tuttuun ja turvalliseen, joudut seuraavan kahden vuoden aikana tarkistamaan toimintamallejasi. Sinun on pakko rohkeasti ponnistaa itsesi irti kaikesta sellaisesta, joka ei enää palvele jatkosuunnitelmiasi. Seitsemän vuoden välein ilmaantuva tyytymättömyysjakso ei aina ole helpoimmasta päästä, koska kivuliaat asiat nousevat pintaan. Velvollisuudet tuntuvat lisääntyvän ohi kipukynnyksen.
Rapujen kuivakkaa seitsenvuotiskriisiä pehmentää onneksi optimistinen Jupiter, joka saapuu vuoden 2002 ja 2006 tapaan apuun lahjapaketteineen. Samalla kun vastuu lisääntyy, myös palkka nousee. 18.1. jälkeen ravut saavat upeita onnenpotkuja, kuka ylennyksen, kuka palkankorotuksen tai tittelin myötä. Alkuvuoden onnekkaimpia ovat 22.-28.6. syntyneet, ja toukokuun lopun hurjasta myötätuulesta pääsevät osallisiksi 17.-22.7. syntyneet. Tarve uudistaa omaa elämää lähtee merkin alkupään osalta liikkeelle jo kesän alusta. Täyttä höyryä uudistukselle lupaa enemmän vuosi 2011.

RAKKAUS:
Vuosi 2010 käynnistää rapujen rakkauselämässä aivan uuden jakson. Suurin osa merkin edustajista pääsee vielä tulevan vuoden aikana ohi tämän levottoman planeettakuvion, ainoastaan aivan merkin alkupäässä syntyneet kokevat muutoksenaaltoja. Kesä saattaa olla näille ravuille yllättävä käänteineen. Suurinta onnea kumppanuudessaan kokevat 15.7. jälkeen syntyneet. Alkukesä lupaa enemmän romantiikkaa, 7.6.-29.7. taistellaan kaapin paikasta.

HYVINVOINTI:
Ennen 8.7. syntyneet joutuvat vuoden aikana tarkistuttamaan pieniä vaivojaan lääkärillä. Terveyden erinnäiset reistailut pakottavat pysähtymään hetkittäin. Merkin jälkimmäinen puolisko hakee kultaista keskitietä, jonka suojissa elämä ei heilauttele suuremmin puoleen eikä toiseen. Rapu voi ehdottomasti parhaiten silloin, kun hän uskaltaa ilmaista oman tahtonsa. Eriasteiset valtataistelut ovat lähes väistämättömiä, mutta tasapainon löytämisen kannalta välttämättömiä.

Natalie Wood (20.7.1938-29.11.1981)

Erityisesti Nuoren kapinallisen Judyna ja West Side Storyn Mariana säväyttänyt Natalie syntyi Yhdysvalloissa venäläiseen siirtolaisperheeseen vuonna 1938 ja aloitti näyttelemisen jo 4-vuotiaana. 50- ja 60-luvuilla loistanut näyttelijä oli päättäväinen nainen, joka ilmoitti äidilleen jo 10-vuotiaana menevänsä naimisiin itseään kahdeksan vuotta vanhemman näyttelijän Robert Wagnerin kanssa. Toive toteutuikin peräti kaksi kertaa, sillä kymmenen vuotta ensimmäisen avioliiton kariutumisen jälkeen Hollywoodin seuratuin pari astui uudelleen alttarille. Rakkaustarina päättyi, kun kahden pienen lapsen äiti Natalie hukkui Santa Catalinan saarella Kaliforniassa vuonna 1981.

Joulupostia

Joulun alla sain iloisia uutisia. Minua nimittäin onnisti ja voitin Sisustus ja sepustus -blogissa olleessa arvonnassa mukavan joululahjan itselleni. Sydämellinen kiitos vielä sinulle Soile tästä ihanasta joulupostista. Tällaiset pienet ihanat yllätykset piristävät aina yllättävän paljon arkea!

Y

Jos et vielä ole tutustunut Sisustus ja sepustus blogiin, niin käyhän kurkkaamassa. Itse tykkään siitä kovasti. Paljon kivoja sisustusjuttuja ja mikä parasta: Soile paljastaa usein myös ostostensa hinnat.

Vuoden parasta aikaa

Alkaa joulunpyhät olla pikkuhiljaa takanapäin ja huomenna paluu arkeen. Onpa tässä kyllä niin monta päivää jo maattu, lihottu ja muuten vain vötkistelty olemattomia, että ihan mielelläni jo palaankin huomenna töihin. Ehkä sitä saa tuntea taas itsensä ihan ihmiseksikin, kun kampaa tukan ja pukee päälleen ns. katseen kestävät vaatteet muutaman päivän villatakki-fleecehousut-villasukat -yhdistelmän jälkeen. Vaikka ihanaahan se on ollut.

Ei voi valittaa.

Tänään uskaltauduttiin sentään pihalle. Lapset testasivat joulupukin tuomia liukureita ja suksia. Onneksi on tuota lunta. Talvi tuntuu talvelta ja Joulu Joululta!

Ja nyt kun joulu on jo ohi, aatonaattona ostamani aleAmarylliskin uskaltaa näyttää elonmerkkejä...

Hyvää Joulua

Kuuntele...

Tiukuja voit jo kuulla,

joulu on jo porraspuulla.

Sytytä kynttilä, hiljenny tovi,

avaa joululle ovi!

Y Leppoisaa ja Tunnelmallista
Joulua kaikille! Y

Voihan nauravat nakit!

Joulu tulla jollottaa, mutta tämä minun postaukseni ei nyt erityisen jouluinen ole. Jos siis etsit joulutunnelmaa, niin ei kannata lukea tämän pidemmälle...
Pakko kuitenkin muutamalla sanalla ottaa esille aihe, josta mieheni luki eilen illalla lehdestä. Nimittäin nauravat nakit!

Paikkakunnallamme on kuulemma noussut pikku kärhämä siitä, että paikallinen suuri huoltamo ei suostu myymään lasten annosta aikuisille. Asiasta on otettu yhteyttä jopa kuluttajavirastoon, josta asiaa on kommentoitu seuraavanlaisesti: "Kysymys on elinkeinonharjoittajan vapaudesta myydä kuten järkeväksi näkee. Eli elinkeinonharjoittaja ei ole velvoitettu myymään lasten annosta aikuisille."

Täytyy sanoa, että kaikesta sitä ihmiset tekeekin itselleen ongelmia. Jopa nauravista nakeista!

Tässä tapauksessa en kuitenkaan voi ymmärtää kyseistä elinkeinonharjoittajaa. Siis mitä väliä sillä on, kuka sen ostetun lasten annoksen syö? Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että kauppa käy? Täytyykö olla tarkistamassa jokaista ostettua lasten annosta, että syöhän sitä nimenomaan lapsi, eikä aikuinen? Tai mitä jos lapsi ei jaksakaan syödä annostaan loppuun ja perinteiseen tapaan äiti tai isä aikoo syödä loput... Kirmaako siinä tapauksessa kyseinen elinkeinonharjoittaja paikalle huutaen jo vauhdista "Seeeis! Se on lasten annos!?!"

Eikö ruoan annoskoko saisi olla syöjän henkilökohtainen asia? Ihmisillähän on mm. hyvin erilaisia sairauksia ja sellainenkin voi vaikuttaa annoskokoon.

Ei ole montaa päivää siitä, kun juttelin erään tuttavani kanssa, jolta on leikattu mahalaukku pois kolme vuotta sitten. Tuon kyseisen leikkauksen vuoksi tuttavani voi syödä vain noin kahvikupillisen kerrallaan. Kuinkas tällaisessa tapauksessa sitten? Pitäisikö tuttavani pitää epiksiiriä mukanaan todisteena elinkeinonharjoittajaa varten? Liitteenä valokuva ennen ja jälkeen (-50kg!) leikkauksen?

Tai mitä jos tilanne onkin toisinpäin ja lapsi haluaa aikuisten annoksen? Sanotaanko hänelle "Höpsis! Et sinä voi tykätä possupihvistä. Sinähän olet lapsi ja lapset syövät vain lasten annoksista nakkeja tai lihapullia...?"

No ehkä nyt hieman kärjistetysti kirjoitin, mutta kuitenkin... Ymmärrätte varmaan pointin. Miksi tehdä kaikista asioista niin vaikeita? Eikö maalaisjärjen käyttö olisi sallittua tässäkin tapauksessa?

Kuva poimittu netistä.

Oranssi toppatakki ja jouluenkeli

Nyt kun kunnon pakkaset on saatu vesikelien tilalle,

olen antanut vihdoin lasten pukeutua uusiin talvivaatteisiin.

Oletan näiden nyt pysyvän puhtaana ilman,

että tarvii ihan joka viikonloppu pestä.

Miris ei ilokseni kuulu niihin poikiin,

joka ei pukisi punaista päälleen.

Viime vuotisen ruskean talvitakin tilalle astuu nyt oranssi.

Mustat, oransseilla ompeleilla olevat toppahousutkin ostettiin,

mutta ne ei ehtineet tähän kuvaan.

Ehkäpä ne vilahtaa joskus myöhemmin.

Takki ja hanskat H&M, farkut Lego Wear, kengät Viking.

Olen saanut myös kauniin enkelin Unelma-Allilta.

Y Lämmin kiitos sinulle siitä. Y

Tässä tunnustuksen mukana tulevat ohjeet:

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,

joille haluat toivottaa joulumieltä ja hyvää joulua.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogiinsa.

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Tämän kauniin enkelin myötä toivotan tälle kertaa hyvää joulua

Elämää Mummon mökissä blogin Krisselle,

Sisustus ja sepustus -blogille sekä

Kotiliesi blogin Wilhelmiinalle.

Tonttuhommia

Niitä on viime aikoina riittänyt. Omien ja kummilasten lahjat alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, enää ei puutu kuin yksi syntymäpäivälahja. Meillähän on siis kolme omaa lasta, kuusi kummilasta ja niistäkin kuudesta kolmella on lisäksi syntymäpäivä tässä joulun-loppiaisen tienoilla. Kyllä siinä saa hankkia lahjoja poikineen! Lisäksi on muutama muu läheinen lapsi, joille tykkään jonkun pienen muistamisen laittaa. Ei mitään suurta, mutta sellainen pikkupaketti.

Viime vuonna teimme budjettisyistä periaatepäätöksen, että emme ostaneet aikuisille lahjoja ollenkaan. (Systeriä 27v. ei luonnollisestikaan lasketa aikuisiin...) Tänä vuonna aion kuitenkin pyörtää tuon viimevuotisen päätöksen. Käytännössä olin aika huono sitä noudattamaan. Sitäpaitsi lahjoja vain on niin mukava antaa.

Erityisen mukavaa se on, kun löytää juuri saajansa näköisen lahjan. Tiiättehän kun tulee se tunne, että "tuo on pakko ostaa sille..." Stressiä pukkaa siinä vaiheessa, kun haluaa ostaa lahjan, mutta ei ole mitään hajua siitä, mikä se lahja voisi olla. Saajalla tuntuu jo olevan kaikkea, hän ei halua mitään tai muuten vain ei polla itsellä säteile. Pahimmassa tapauksessa aikakin alkaa loppua. Aaaarg! Siihen tilanteeseen en halua joutua. Ensi viikon loppuun mennessä kaiken pitää olla hankittuna aikuisillekin.

Kuvan tonttuparin ostin Halpa-Hallista samoihin aikoihin sipulikorin kanssa. Noin 5 minuuttia Ruususen kotiin tulon jälkeen, hän bongasi takan reunalle laittamani tonttuset ja siitä toiset 5 minuuttia uuden sipuliastiani! Minun ja Ruususen lisäksihän talossamme asustelee vain miesväkeä (Elliä ei lasketa) ja ne ei todellakaan huomaa mitään uusia asioita. Vaikka seinät kaatuisi ympäriltä, niin todennäköisesti eivät huomaisi sitäkään. Korkeintaan ihmettelisivät, että on vähän vilposta... Mutta kyllä naisväki huomaa. Sitäpaitsi Ruusunen on aina niin aidosti ilahtunut ja kohtelias pienistä uusista asioista. Ihasteli kauan tonttuparia ja sipuliastiakin on kuulemma ihana!

Voi Ruusunen, niin olet sinäkin! Y

Ruokahaaste

Jokunen aika sitten sain Heliltä hauskan ruokahaasteen.

Tarkoituksena on siis kertoa seitsemän tavallista ruokaa, jota meillä syödään.

En ole mikään innokas kokeilemaan uusia ruokareseptejä tms. En myöskään halua viettää päiviäni hellan ääressä, joten ruoat pitää olla suht' nopeita ja simppeleitä valmistaa. Luulenpa siis näiden olevan hyvin tavallisia kotiruokia...

1. Makaroonilaatikko. Tämä uppoaa kaikkiin. Reilusti ketsuppia päälle, tottakai.

2. Muusi ja uunilohi. Tämä on myös koko perheelle erittäin hyvin maistuva lemppari.
3. Kuoriperunat ja kananmunakastike. Minun ja lasten lemppari. Mieskin syö mukisematta, vaikkei varsinainen lemppari hänelle olekaan.

Muita meillä usein syötyjä ruokia on mm.

4. Nakki-/jauhelihakeitto.

5. Perunat ja jauhelihakastike.

6. Muusi eri lisukkeilla, kuten nuggetit, kalapuikot tai keitetyt nakit.

7. Riisiä ja kanakastiketta.

Kiitos Heli tästä haasteesta.

Minä puolestani haastan mukaan Antzun, Prinsessa Trion, Hiiriemon, Tiinan sekä Unelma-Allin.

Kuvan sipulikorin löysin viime viikolla Enkelin eväspussista.

Rentouttavaa viikonloppua

"Puolet ajasta nukun ja puolet ajasta unelmoin:

on voimien tuhlausta tehdä niitä yhtäaikaa."

Kirppishaaste

Sain tässä taannoin Mimmulilta hauskan haasteen,

jossa kehotettiin esittelemään 3 mieluisinta ja 3 oudointa kirppishankintaa.

MIELUISAT:

Kaikkien aikojen paras löytöni tähän mennessä on varmasti tämä polkupyörä Ruususelle.

Tuli niin tarpeeseen ja juuri oikealla hetkellä vastaan.

Hintakin oli kohtuullinen, 60€.

Ihan tyytyväinen olin myös, kun löysin uuden kattolampun.
Perusplafondi maksoi 6€.

Yritän parhaani mukaan vältellä ostelemasta kirppiksiltä mitään tarpeetonta roinaa ja krääsää. Sitä kun tuntuu kerääntyvän kotiin muutenkin ihan liikaa. Niinpä suurin osa kirppishankinnoista on vaatteita. Niihin olen yleensä aina tyytyväinen, jos on sopivan kokoinen ja käyttäjänsä makuun. Mieluisia vaatteita on ollut itselleni mm. kuvan pusero ja hame, yht 6,50€. Oli ihan eri tyyliset, kuin normaalisti olen pitänyt, mutta ehkä juuri siksi niihin tykästyinkin.

OUDOIMMAT:


Outoja ostoksia mietin kauan.
Koska pyrin ostamaan vain järkevää ja tarpeeseen,
niin tuntui vaikealta keksiä mitään omituista.
Lopulta muistin yhden: Juoppohullun päiväkirjan, 2,50€.
Kirjan ostaminen sinänsä on ihan ok, mutta että tämmöinen..!

Kiitos sinulle Mimmuli tästä haasteesta.

Lähetän tämän eteenpäin Unelma-Allille sekä muille, jotka tätä ei vielä ole tehnyt...

Lisää parturointia

Kun nyt itse uudistuin, niin ajattelinpa loihtia Ellillekin siistimmän turkin.
Tuttavapiirissäni on maltankoirien kasvattaja. Tiiättehän, siis niitä valkoisia pieniä Fifiä, joiden upea kiiltävä turkki yltää maahan asti tai joka on koottu kotioloissa pienille pampuloille..? No, tällä koiraihmisellä on toki sellaisiakin, mutta kotikoirat sillä on leikattu koneella todella lyhyelle turkille. Vain päässä, hännässä ja jaloissa on hieman pitempi karva. Ihastuin koirien ulkonäköön niin, että siltä istumalta päätin leikata meidänkin Ellille samanlaisen kotiturkin. Eihän se mikään rodunomaisen näköinen sen jälkeen olisi, mutta turkki olisi ainakin siisti, huoleton ja helppo.

Tuumasta toimeen.

Ennen aloitusta Elli näytti tältä:

Tartuin koneeseen ja rupesin leikkaamaan. Kone oli tosi surkea (sen olen huomannut ennenkin...) ja jumitti jatkuvasti. Leikkaamisesta ei tullut yhtään mitään. Aikani koneen kanssa taisteltua hyppäsin auton rattiin ja kävin ostamassa uuden trimmauskoneen. No nyt rupes lyyti kirjottaan!

Surauttelin koneella roskikseen pussillisen karvaa. Jalat oli tarkoitus jättää pitemmäksi, mutta koska niissä oli takkuja joista halusin eroon, nekin lopulta meni aiottua lyhyemmäksi. Häntä jäi pitemmäksi ja ihan tarkkaan en muistanut, kuinka niiden maltankoirien pää olikaan muotoiltu...

Nooh...
Parin tunnin päästä Elli näytti tältä:

Hmm...
Ei tämä nyt kyllä yhtään näytä siltä miltä piti.
Eikä tätä kyllä nauramatta katso!

Voi riepua.
Tässä taloudessa näköjään jokainen saa osansa emännän päähänpistoista.

Niin ja uuden koneen oston myötä tälle uudelle ilmeelle tuli hintaa suunnilleen saman verran kuin emännänkin päälle...

Sitä on taas...

...lisätty purkista:

Joulunpunaista!

Samalla leikattiin reippaasti pois päälimmäisistä kerroksista.
Kivasti pää keveni.

Eiköhän tällä pärjää taas muutaman kuukauden.

On muuten hankala kuvata itseään peilin kautta.

Ei meinaa millään sihti osua.

Kamera osoittelee ihan mihin sattuu.

Yhtään ei helpota myöskään se, että samaan aikaan kiskotaan paidan helmasta, jotta saisi äidin huomion...

Aikaa ajatuksille

Järjestä 15 minuuttia päivästä vapaaksi.

Älä keksi syitä sille, ettet ehtisi.

Etsi rauhallinen paikka.

Laita kello soimaan, mutta pane se sitten pois näkyviltä.

Sano ääneen "Minulla on aikaa juuri sopivasti".

Pue villasukat ja sammuta valot.

Älä tee mitään.

Makoile sängyllä tai tuijota nojatuolista ulos ja mieti,

mitä mieleen juolahtaa.

Pidä silmät auki, kuuntele hengitystäsi.

Unohda tehokkuus ja ongelmanratkaisu.

Kun lopetat, tervehdi aikaa ilolla.

Voi hyvin 6/09

Miriksen 10v. haastattelu

Lempiväri?

Tummansininen.

Lempiruoka?

Makaroonilaatikko.

Lempieläin?

Koira.

Lempikirja?

Risto Räppääjä.

Lempielokuva?

G-Force ja se Pirates... se... ei Big brother vaan se... (Äiti auttaa: Pirates of the caribbean). Niin se! Mä haluaisin kattoa sen loppuun.

Lempimusiikki?

Gracy Frog.

Lempivuodenaika?
Marraskuu.

Kivointa on...

pitää synttäreitä. Leikkiä Ellin kans.

Ikävintä on...

kun ärsytetään.

Mukavinta koulussa?
Välitunnit. Kuviksen tunnit ja atk -tunnit.

Mukavinta kotona?
Hä? En tiiä. En mä keksi. No olla rauhassa omassa huoneessa ja tehdä sielä jotaki rauhassa.

Paras leikki?
Purkki. Ja aarteenmetsästys.

Mitä olet oppinut?
Ai mitä olen oppinu? En varmaan mitään, kun on niin helppoja joita mä osaan. Desilitroja. Ai niinku sielä ja täälä? En minä keksi. Sulla on liian vaikeita kysymyksiä ku en keksi näihin.

Mitä pitäisi vielä oppia tai mitä haluaisit oppia?

No ainaki jotain sellasia asetuksia laittamaan. Vaikka tietokoneen asetuksia ja sellasia. Kuinka digoboxiin laitetaan kanavat järjestykseen ja sellasta.

Missä olet taitava?

Ai taitava? Purkissa ja kaikessa muussa sellasessa leikissä. Ilman käsiä ajamisessa ja legojen rakentamisessa.

Mikä on kaunista?
En mä tiiä. Tässä voi vähän kestää... Jokin vaan. En mä keksi. No jos vaikka hohtaa tai sellasta hienoa. Jotakin sellasta hienoa.

Mitä pelkäät?

Muumioita.

Mikä sinusta tulee isona?

Uistinmyyjä varmaan.

Ketä ihailet ja miksi?
Juhoa. Se on semmonen kiva ja sillä on oma tietokone ja se on onnekas mun mielestä. Sillä on kaikenlaista kivaa niinku valomiekka ja sellasta.

Lempipuuhasi isän kanssa?
No tehdä töitä ja auttaminen.

Lempipuuhasi äidin kanssa?
Tehdä kaikkea semmosta herkkua ja semmosta. Käydä kaupungilla.

Parasta pikkusiskossa (6v.)?
Kun se on niin hauska ja joskus hauskan ärhäkkä.

Ikävintä pikkusiskossa (6v.)?
Kun se rupiaa vinkumaan.

Parasta pikkuveljessä (2v.)?
No kun se auttaa mua siivouksessa vaikkapa ja sitte se on semmonen mukava.

Ikävintä pikkuveljessä (2v.)?
Kun se vinkuu.

Miltä näytät?
Tämmöseltä trendikkäältä pojalta. Ja energiseltä.

Mitä toivot joulupukilta lahjaksi?

Maailman nopeinta Nikkoa, joka menee neljääkymmentäviittä.

Viimevuoden haastattelun löydät täältä. Klik!

Onnellinen

Mistäkö olen onnellinen?

Olen onnellinen menneestä viikonlopusta, joka oli parasta pitkään-pitkään aikaan. Juhlistimme Miriksen syntymäpäivää ja melkein kaikki läheisimmät pääsivät käymään. Tunsin vahvasti sen, kuinka vieraat todella tekevät juhlasta juhlan. Tunnelma oli mukava ja tunsin onnea isosta, reippaasta pojastani ja ihanista läheisistäni.

Parasta oli kuitenkin isäni, jonka sain mukaan juhlimaan. Isä on "mökkiintynyt", eikä oikeastaan liiku kotoa muualle kuin ruokakauppaan tai muille asioille. Meillä isä on käynyt viimeksi Pupan ristiäisissä reilut kaksi vuotta sitten. Nyt hän kuitenkin tuli. Ja vielä junalla! On kuulemma matkustanut junalla viimeksi joskus nuoruudessaan (reilut 30 vuotta sitten), mutta nyt tosiaan tuli meille matkustaen tuon 200km:n välimatkan junassa naisystävänsä kanssa. Edellisenä iltana innostuivat asiasta houkuteltuani heitä puhelimessa. Ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun puhuvat meille tulosta ja niinpä itsekin olin kovin skeptinen asian suhteen. Seuraavana päivänä soittelin uudelleen ja meinasin kellahtaa selälleni, kun he todella istuivat junassa matkalla meille!

Olen niin onnellinen asiasta! Tulivat kuvassa olevien kukkien kera ja jäivät jopa yöksikin. Sitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin! Yöllä valvoin ja nautin siitä tunteesta, että tiesin isän olevan siinä aivan lähellä, tallessa ja kunnossa. Ajatella, että kesän koettelemusten jälkeen sain kokea tämän. Se tuntuu uskomattomalta.

Aamulla heti herättyään isä alkoi jo täpyyttää kotiin lähtöä. Hätähousu. Vein heidät aamupäivällä junalle, vaikka mielelläni olisin pitänyt lähelläni kauemminkin. Ihanaa, että kävivät. Se teki minut ja lapset todella sanoinkuvaamattoman onnelliseksi.

Y Y Y

Jouluvaloja

Olen antanut itselleni luvan:

joka vuosi saan ostaa jonkun uuden jouluvalon.

Tänä vuonna ostin tämän.

Vessaan.

Virittelin loppuviikosta muitakin valoja, verhoja ja liinoja.
En enää jaksanut odottaa.

Tässä minä nyt istuskelen keskellä yötä,

enkä nuku vaikka pitäisi.

Olo on onnellinen monestakin syystä.

Keittiön ikkuna

Joskus kauan (vuosi?) sitten blogeissa kiersi haaste,

jossa pyydettiin kuvaamaan näkymä keittiön ikkunasta.

Tuolloin en ollut haasteessa mukana,

mutta tänään nappasin kuvan.

Kokonaiskuvan ikkunan reunoineen.

En alkanut kaunistelemaan, joten pulkat,

kelkat ja lumikolat saivat pihalla lojua.

Lunta on siis välillä ollut enemmänkin.

Miltä näyttää,

jos kurkistaa tänään teidän keittiön ikkunasta?

Possupiikki

Kymmenien metrien jono.
Rupattelua vieraiden ihmisten kanssa.
Aiheina mm. rokotusjonon pituus, pöpöt, erilaiset riskiryhmät, lasten rokotukset, tulevat uutiskuvat jonosta, vesipisteiden ja eväiden puute, koulukiusaus, lapset ja lastenlapset...
Reilun tunnin jälkeen tuikkaus käsivarteen.
Poislähtiessä jono mutkittelee jo parkkipaikan läpi pyörätielle.
Kotona kupponen teetä...

Kirppuilua

Minä tein sen.
Varasin kirppispaikan.

En viikoksi tai kahdeksi vaan kuukaudeksi,

- joka venyi lopulta kahdeksi.

Kotona tarpeeton väheni.

Vaikkei ehkä huomaa, niin tiedän sen.

Vaikka olen muutaman pienen ostoksenkin tehnyt,

niin olen jäänyt silti reilusti plussan puolelle.

Siihen olen pyrkinytkin.

Muita tuloja kun minulla ei ole nyt ollutkaan...

Zalekua pusero 1€.

H&M pallopaita 1€.

Benetton pusero 2,50€.

H&M sammarit 1€.

Lee farkut 4€.

Tänään

...allekirjoitin työsopimuksen.

Jatkossa vietän työpäiväni mm. näiden parissa:

Maltan tuskin odottaa!

Kuvat Esprit

Carlos Ruiz Zafón: ENKELIPELI

Tätä kirjaa on ilmeisesti ylistetty vähän siellä sun täällä ja no joo, olihan se ainakin erilaista luettavaa. Minulla kirjan lukeminen ei tahtonut edistyä sitten millään. Ei kertakaikkiaan. Johtuiko sitten siitä ettei kirja minua innostanut vai enkö päässyt kirjaan kunnolla sisään, kun luin sitä niin hitaasti. En tiedä. Joka tapauksessa tämä ei ollut kirja minun makuuni.

Ympäristö ja tunnelma oli kuvattuna kirjassa toki hienosti. Erityisesti jäi mieleeni kuvaus siitä kuinka kaunis Cristina katsoo Davidia jään läpi silmiin ja vajoaa hitaasti veden pimeyteen... Voin ihan kuvitella kohtauksen elokuvassa. Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin jollain tavalla liian painostava tunnelmaltaan minun makuuni. Jossain määrin pidin sitä myös sekavana. Tai ehkä vaikeaselkoisena. Tai ehkä johtuu vain siitä, että en itse pidä yliluonnollisista jutuista kirjoissa tai elokuvissa. Fantasia ja scifi ei ole minun makuuni ja tämä kirja lähenteli tavallaan niitä. Enivei, tuskin luen kirjailijan muuta tuotantoa.

Melankolisia ja tummanpuhuvia sivuja yhteensä 607...

Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen - mutta hinta on kovin mahdollinen.

David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.

Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjon paha sisarpuoli. Rakastetun espanjalaiskirjailijan romaani on savuttanut huikean kansainvälisen menestyksen.

Petipotilaana

...on täällä ollut koko konkkaronkka.

Ruusunen sen aloitti keskiviikkona.
Minä ja pojat samaan jamaan perjantaina.

Mies mukaan sunnuntaina.

Vällyjen välissä vietetty aikaa päiväkausia.
Onko tämä nyt sitä?
En usko, mutta melkeinpä toivon.
Helpolla olisi loppujen lopuksi päästy.

Onneksi alkaa jo helpottaa.

Poltellaan kynttilöitä ja aletaan nautiskella taas olemassa olosta.

Pikkuhiljaa.

Kuvat inpiraatioksi ja piristykseksi: Riviéra Maison.

Tästä se taas lähtee

Ensimmäinen tyhjennetty.

Onko naiset muka ärsyttäviä?

Muistuipa tässä taas mieleen yksi hilipakka juttu, kun satuin lukemaan Ilta-Sanomien sivuilta jutun "Mikä naisissa ärsyttää miehiä?". Tunnustan, minäkin olen joskus ollut hieman ärsyttävä. Sitä luonnollisesti tapahtuu kuitenkin aniharvoin...
Tämä tapahtui joskus ammoisina aikoina, villeinä nuoruusvuosinani. Luulenpa silti, etten ole edes ainoa joka näin on tehnyt...

"...hän on antanut sinulle jonkun sattumanvaraisen puhelinnumeron, josta vastaa mies. Jotkut naiset antavat mieluummin numeronsa kuin kertovat suoraan, että sinulla ei ole saumaa."

Tämän luettuani siis tunsin pienen pistoksen.
Niin, baarissa kun oltiin ja joku kolli vonkasi epätoivoisesti puhelinnumeroa. Annoinkin, kun tosiaan tuntui että niin pääsen helpommalla. Kirjoitin lappuselle sen ensimmäisen puhelinnumeron, joka tuli mieleen. Sen minkä osasin (ja moni muukin osasi) tuohon aikaan varmasti unissaankin.

"Haluatko tietää mitä Kauniiden ja Rohkeiden edellisessä jaksossa tapahtui?
Soita 0700-..."

Soriii...

Kirjahyllyn paljastuksia

Vastaa kysymyksiin käyttämällä hyllyssäsi olevien kirjojen nimiä (Huom! Ei saa huijata ja keksiä mielestään raflaavia, vaan pitää valita kirjoja, jotka OIKEASTI löytyvät omasta hyllystä):

Oletko mies vai nainen?

Portobellon noita (Paulo Coelho)

Kuvaile itseäsi

Tiikerin lapsi (Torey Hayden)

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Tähtien virta (Nora Roberts)

Kuinka voit?

Hoitovirhe (Robin Cook)

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi

Turvapaikka (Liza Marklund)

Mihin haluaisit matkustaa?

Sinuhe egyptiläinen (Mika Waltari)

Kuvaile parasta ystävääsi

Kukkia kauneimmalle (Mary Higgins Clark)

Mikä on lempivärisi?

Musta polku (Åsa Larsson)

Millainen sää on nyt?

Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hosseini)

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Yö kuuluu minulle (Mary Higgins Clark)

Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Kun luulit unohtaneesi (Leena Lehtolainen)

Millainen parisuhteesi on?

Sydän toivoa täynnä (Heikki Hietamies)

Mitä pelkäät?

Pedon hymy (Nicci French)

Päivän mietelause?

Voittaja on yksin (Paulo Coelho)

Minkä neuvon haluaisit antaa?

Anna minun rakastaa enemmän (Juha Itkonen)

Miten haluaisit kuolla?

Loppuunkäsitelty (Anna-Leena Härkönen)