Jotain pieniä lisäyksiä on tullut kirppiskotiin.
Olohuoneen seinä sai ison viuhkan.
Mummu antoi itselle tarpeettoman nojatuolin varastosta.
No niinpä tosiaan taitaa olla!
80-luku on saanut muuten myös oman kirjansa:
80-lukua pidetään huvittavana vuosikymmenenä, jota on vähän kauhisteltukin jälkeenpäin.
Toisaalta silloin oli aika kotikutoinen meininki. Ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Elettiin aika yhteisöllistä aikaa. Juppikulttuuri oli voimissaan.
Oli hiihtareita, kiinantossuja, lepakkohioja, toppalenkkareita, neonvärisiä jättitupsupipoja ja kaikenlaista omaa, ehkä karmaisevaakin muotia.
My little poneille ja Kaalimaan kakaroille 80-luku oli kulta-aikaa. Bratzeja ei vielä ollut, mutta Barbiet olivat voimissaan. Markkinoille tuli myös ensimmäinen tummaihoinen Barbie-nukke.
Kotitietokoneet tekivät tuloaan, mutta tietokonepelejä ei pelattu vielä joka kodissa.
Itse pelasin ystävän Commodore kuusnelosella Pac-Mania. Sitä isoa keltaista naamaa, joka söi palloja.
Kasarikirja voisi olla ihan hauska lukea...
3 kommenttia:
Muistan pelanneeni "timanttipeliä" eli Boulder Dashia (vaimikäseoli) silloin joskus kuusnelosella. Muistan jättitupsupipot yms :)
Tuntuu, että silloin sai olla enemmän lapsi ja pidempään. Pipot ja toppahousut sai olla vaikka yläasteella, eikä se ollut kummallista. Nyt pitää olla Vuittonit ja vimpan päälle kaikki releet, huoh! :p
Hih, minultakin löytyy tuollainen samantapainen iso viuhka. Vein sen mökille nukkukoppiimme =)
Satu: Tuntuu tosiaan, että ennen sai olla lapset lapsia pitempään. En tiedä onko se pelkkä tunne, vai oliko tosiaan niin. Nyt monen lapsen tavalliset leikitkin loppuu mielestäni ihan liian aikaisin.
Piukku/Pia: Heh! Hauska kuulla, että jollakin muullakin on vielä tallessa tuollainen iso viuhka. XD
Lähetä kommentti