lauantai 31. tammikuuta 2009

Vastaa, voita ym...


Kovin rauhallisissa merkeissä meni minun lauantaipäiväni. Mielessä oli kyllä sata asiaa, mitä piti tehdä. Ne samat sata asiaa siirtyi sitten huomiselle... Flunssa ja päänsärky ovat pitäneet huolen siitä, että puhti on pysynyt poissa. Tässä illalla annoin sen verran periksi, että otin päänsärkytabletin. Muuten särky jatkuu huomenna kahta kauheammin. Nyt jyskytys onkin jo hieman helpottanut. Huomenna toivon mukaan olo on jo parempi.

Ja juuri kun kerkesin iloita blogini ensimmäisestä tunnustuksesta,
sain niitä kaksin kappalein lisää Mimmulilta.
Y Lämpimät kiitokseni sinulle Mimmuli. Y



Olen niin onnellinen näistä!


Tällä kertaa näiden saajaa ei tarvinut kauaa miettiä.
Ojennan nämä kaksi nyt puolestani eteenpäin Antzulle.


Ja hei! Vielä ehdit mukaan arvontaan.
Sehän päättyy sunnuntaina 1.2. klo 24.reikäleipä...

perjantai 30. tammikuuta 2009

Onnesta soikeana

Olen nimittäin saanut Tarinoita arjestamme II:n Antzulta blogini ensimmäisen tunnustuksen.
Voi kuinka iloiseksi se minut tekeekään!
Y Sydämelliset kiitokseni tästä sinulle Antzu. Y

Tunnustuksen saajan tulee paljastaa viisi riippuvaisuutta itsestään... Hmm....

1. Battery. No tämä on nyt kyllä ennestään jo tuttu juttu, mutku... No. Toiset on riippuvaisia kahvista, mutta minun kofeiiniriippuvuuteni on kytkettynä Batteryyn.
2. Netti. Tämä puolestaan taitaa olla aika ilmeistä...
3. Lukeminen. En varmaan osaisi elää ilman mitään luettavaa. Aina pitää olla joku lehti tai kirja meneillään... Yleensä vähän molempia.
4. Oma aika. Minun on vain pakko saada sitä varastettua itselle hieman joka päivä. Aikaisin aamulla lasten vielä nukkuessa tai näin yömyöhällä muiden ollessa yöunilla. Joskus harvoin onnistun varastamaan sitä jopa keskellä päivääkin. Ilman näitä pieniä hetkiä hyppisin seinille, eikä minua kestäisi kukaan. Ei oikeasti kukaan.
5. Perhe, ystävät, läheiset... Ne, joista varmaan me kaikki olemme riippuvaisia.

Nyt minulla on ilo luovuttaa tunnustus eteenpäin. Kivoja ja mielenkiintoisia blogeja on paljon, mutta tarkan harkinnan jälkeen ojennan tämän tällä kertaa:
Tiilivalkoisen Tirlitalle, Sussun ja Sulo Lintusen yhteisen kotopesän Sussulle sekä vielä Kirja-ajatuksien Katileinille.

torstai 29. tammikuuta 2009

Käynti kampaajalla

Maanantaina olin pitkästä aikaa kampaajalla. Ei mitään kovin suuria muutoksia, mutta leikkaus ja värjäys tehtiin. Ihan viime hetkellä muistin pyytää ottaa ennen -kuvan. Tässähän se:


Ja tässä kuva lopputuloksesta:



Itse tykkään. Väristä tuli juuri sellainen luonnollinen, mitä oli hakenutkin. Kuivat hiustenlatvatkin sai kyytiä. Kyllä tällä taas jonkun aikaa pärjää.
HUOM! Vielä muutama päivä aikaa osallistua aikaisemmin mainittuun arvontaan!

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Wilhelmiinan tyyny

Olen tyystin unohtanut esitellä erään alkuvuoden ostokseni.
Ostin sen niiiiin ihkulaisesta sisustuskaupasta.
Olisin voinut pyöriä siellä ympäriinsä vaikka koko päivän.
Jotain piristävää löysin kotiin.
Uuden ihanan tyynyn.

Kaipaa seurakseen vähintään toisenkin tyynyn,
mutta ehkä sitten ensi kerralla.
Y
Tässä muutama tunnelmapala liikkeestä:











Kuvat poimin Kaunis koti Wilhelmiinan nettisivuilta.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Bambeja!

Puhuin puhelimessa ja vilkaisin ulos ikkunasta.
Siellä niitä oli neljä vastapäisellä pellolla.
Metsäkauriita.

Taisin kiljahdella jotain epämääräistä puhelimeen.
En sentään läpännyt luuria korvaan ja rynnännyt kameran kanssa pihalle.
Mieli kyllä teki.


Tohkeissani sihtasin kuvia keittiön ikkunan läpi.
Samalla höpötin puhelimeen.
Laatu on sen mukaista.
Voi kun nyt olisi ollut järkkäri!


Mutta miten kauniita eläimiä ne onkaan.
Ja ajatella, että näitä voi ihastella oman keittiön ikkunasta.
Aika hienoa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Libero-kerhosta

Jokaisen lapsen jälkeen olen kerännyt vaippamerkkejä.
Kahden ensimmäisen lapsen aikana vaippamerkkejä teippailtiin paperille niille varattuun ruudukkoon.
Neljä kertaa vuodessa sai täyttä ruudukkoa vastaan tietyn lahjan.
Nyt merkkejä kerättiin kirjekuoreen lähes määrättömästi ja kirjekuori lähetettiin eteenpäin.
Yksi merkki oli tietty pistemäärä.
Pisteitä vastaan sai valita pistekaupasta lahjoja.
Menneellä viikolla posti toi pyjaman ja kahdet raitasukat.
Ihan kivoja ja tarpeellisia.
Ei mitään ylimääräistä krääsää.
Hieman kaihomielin ihailen saamiani vaatteita.
Merkkien keräys taitaa minun kohdaltani jäädä nyt historiaan.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Hiljaiseloa keittiössä

Kovin hiljaista on ollut meidän keittiössä viime aikoina.
Kenwuudi on saanut uinua ihan rauhassa.
Inspiraatio on ollut täysin hukassa.
Kaupan nisutarjonnan varassa on perhe ja vieraat pidetty.
Emäntää on laiskottanut.

Tänään vihdoin pieniä elonmerkkejä.
Ei mitään mullistavaa, mutta sentään
jotain.
Kakkupohjaa ja muuta pientä...
Huomenna on nimittäin aihetta juhlaan.
Ruusunen on täyttänyt 6 vuotta!
Y

Monessa blogissa on pidetty arvontoja ja jospa minäkin nyt sitten vuorostani... Kävijämäärä on raksuttanut jo yli 10 000. Se tuntuu huikealta. Lämpimät kiitokseni teille kaikille vierailijoille.
Sen kunniaksi pidän siis pienen arvonnan, johon voit halutessasi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 1.2 klo 24.00 mennessä. Jos osallistut anonyyminä, niin keksithän itsellesi nimimerkin. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon:

1. Anna-Leena Härkösen Ei kiitos.
2. Divaani lehden 1/2009.
3. Divaani lehden 12/2008.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Lemmikkien säännöt

Ripustetaan lemmikkien luettavaksi erittäin matalalle jääkaapin oveen, eli noin kirsun korkeudelle.

Rakkaat koirat ja kissat,
Astiat, joissa on tassunkuvia ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.
Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata. Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.
En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeen nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös että hännän pitkäksi venyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.
Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen, tai muutkaan temput ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään.
Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia. Kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.
Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ensin, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.

torstai 22. tammikuuta 2009

Älämölöä


Viime päivinä olen ollut kovin ajatuksissani. Monenlaisia ikäviä uutisia on tullut tietoomme. Suru-uutisia useampiakin. Läheltä piti -uutisia... Monenlaista hyvin ikävää.
Tällaiset uutiset saavat esiin erilaisia tunteita. Järkytystä, surua, epäuskoa, pelkoja... Halu pitää perhe lähellä entistä tiukemmin. Mielellään siinä ihan näköetäisyydellä ja vain siksi että tietää kaiken olevan kunnossa. Mutta eihän sellainen onnistu. Pakko on päästää mies töihin, lapsi kouluun, kerhoon... On vain uskottava ja luotettava siihen, että mitään pahaa ei tapahdu.

Joskus on asioille myös tehtävä jotain. Yritettävä edes, vaikkei tiedä auttaako se asiaa juuri sillä hetkellä. Varsinkin lasten parasta ajatellen. Kuka heitä puolustaa ja kuka heidän asioitaan ajaa, ellei me aikuiset? Ei kaikkia asioita voi vain niellä ja hyssytellä ja antaa unohtua. Joskus on tartuttava härkää sarvista. Tehtävä jotain. Yritettävä edes. Pidettävä isoa älämölöä. Näytettävä, että tätä asiaa ei ohiteta nyt ihan noin vain. Välittämättä siitä, että ei sen jälkeen ehkä olekaan jonkun mielestä enää niin mukava ihminen. Totuuden soihtuahan ei tungoksessa voi kantaa ilman, että jonkun partakarvat kärähtää (osuva mietelause tämän päivän teepussissa...).

Minä olen nostanut tänään ison metelin asiasta, jonka katson tärkeäksi. Sellaisesta asiasta, jonka keskipisteenä ovat lapset, mutta mihin he itse eivät voi vaikuttaa. Me aikuiset sen päätämme. En yleensä reagoi asioihin ihan tällä tavalla, mutta nyt en halua painaa asiaa villaisella. Syyttävä sormeni ei osoita yksittäistä ihmistä vaan ennemminkin tapaa hoitaa tietty asia. Sen voi tehdä myös toisella tavalla. Turvallisemmalla tavalla. Niin, että kaikki osapuolet voisivat olla turvallisin ja luottavaisin mielin. Niin lapset kuin aikuisetkin.

Kirjoitukseni vaikuttaa varmaan melko sekavalta ulkopuolisen lukiessa. Kun ei tiedä millaisesta asiasta on kyse. Eikä se ehkä ole tässä niin olennaistakaan. Haluan vain sanoa kaikille muillekin, että uskaltakaa puolustaa tarvittaessa oikeuksianne ja erityisesti lasten oikeuksia. Meidän tehtävä on taata heille se turvallinen lapsuus. Eihän lapsi itse voi kovinkaan paljon vielä omiin asioihinsa vaikuttaa. Kaikesta päättää aikuiset. Ne, joihin lasten on voitava turvata ja luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja vielä yksi asia.
Rakastakaa lähimmäisiänne.
Kertokaa ja näyttäkää se heille.
Huomenna se voi olla jo myöhäistä.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Pannusta asiaa

Citymarketissa on ollut syksystä asti keräilykampanja,
jonka tuotteita olen mennen, tullen ja palatessa himoinnut.
Uudelle paistinpannullekin oli tilausta.
Kampanja päättyy tammikuun lopussa ja kuukausia
jatkuneen kuolaamisen jälkeen havahduin siihen.
Nyt tai ei koskaan!
Paistinpannu oli saatava.
Voi että se onkin ihana.
Niinkuin nyt paistinpannu vain voi olla...
Citymarket voisi muuten vallan mainiosti ruveta pikkuhiljaa harkitsemaan pientä (tai vaikka nyt vähän isompaakin...) sponsorointisopimusta tähän suuntaan. On tullut sen verran usein kyseisen kaupan nimi täällä mainittua.
Jos nyt kuitenkin sattuu käymään niin hassusti, ettei sponsorointisopimus toista osapuolta kiinnosta (mitä luonnollisesti epäilen, tämähän on heille ihan uskomaton tilaisuus joka ehkä... no, toistuu ja toistuu...), niin Melkoelli topakkana naisena kieltäytyy jatkossa investoimasta uusiin (ah, niin ihaniin) kampanjapannuihin ja kattiloihin. Sen sijaan käytän jatkossakin sukulaisten ja ystävien sponsaamia häälahjakeittimiä.
Ettäs tiiätte.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Kirja-ale


Kaupoissa on jälleen kirja-ale.
Minäkin olin ensimmäisten joukossa tutkimassa tarjontaa.
On paljon kirjoja, joista haaveilen.
Harmikseni ne on kuitenkin sellaisia,
joita ei alessa näy.
Jotain sentään löysin.
Digifotokoulu kiinnostaa juuri nyt.
Mukaan tarttui myös kaksi vedenkestävää merkkauskynää.
Ostokset Suomalaisesta kirjakaupasta.

6 asiaa minusta

Sain Antzulta haasteen:
1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tässäpä näitä siis on:

1.
Lempijuomani on kylmä Battery.
Juon tätä aivan liikaa.
Täytyyhän minullakin sentään joku pahe olla.

2.
Olen nykyään kotihiiri.
Viihdyn kotona ja olen mm. aika laiska kyläilijä.
Tästä saan ajoittain kuulla napinoita ystäviltäni.
Suotakoon se ilo heille.

3.
Olen aina tykännyt kirjoittaa.
Päiväkirjaa, kirjeitä, runoja...
Aloitin päiväkirjan pitämisen 8 -vuotiaana.
Viime vuosina se on jäänyt olemattomiin,
viimeisin merkintä on kesäkuulta 2006.
Myös runot ja kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt kokonaan.
Nykyään on vain blogi.

4.
Himoitsen kyniä.
Ehkä tämä juontaa juurensa rakkaudesta kirjoittamiseen.
Syksyisin taannun takaisin pikkutytöksi kauppojen mainostaessa
kaikkia ihania erilaisia kyniä ja muita koulutarvikkeita.
Haalin joskus myös hyviä mainoskyniä.

5.
Minulla on karhufobia.
En tiedä mistä se on saanut alkunsa,
mutta metsään minua ei saa.
Ei marjastamaan eikä muutenkaan.
Siellähän on karhuja.

6.
Haen elämääni aika ajoin muutoksia.
Hyviä ja mielenkiintoisia muutoksia.
Haluan kai pitää elämäni liikkeessä, muuten kyllästyn.
Liika "paikalla olo" alkaa ahdistaa.
Haen muutoksia kotiin, työhön, asumiseen, harrastuksiin...
Mihin milloinkin.
Ne piristää.
Haaste on kaikkien vapaassa käytössä,
mutta suuntaan sen nyt vielä erityisesti teille:

lauantai 17. tammikuuta 2009

WC

Kutsumattoman vieraan käynnistä pääsemmekin jouhevalla aasinsillalla seuraavaan aiheeseen... Elikkäs meidän hyyssiin/veskiin/saniteettitiloihin... Miksi nyt vain haluat kutsua. Tätä pikkuhuonetta olen vieraamme jäljiltä puunannut erityisellä tarmolla, kuinka ollakaan.
Nyt sain sinne vihdoin myös kauan kaipaamaani pientä muutosta yleisilmeeseen.

Tässä lähtötilanne:

Nurkassa pieni, vihreä "korivaunu" vuodelta kirves ja nuija...
Tilalle olen jo kauan aikaa etsinyt sopivaa hyllykköä.
Nyt se löytyi.

Pieni valkoinen hyllykkö, jossa kaksi koria ja pieni laatikko.


Seinältä riisuin lasten suloiset taideteokset.
Kerkesivät ilahduttaa hiljaisia hetkiämme jo toista vuotta.



Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Pienellä muutoksella sai aivan uuden ilmeen.
Nyt jäin miettimään, että mitä seinille laittaisin.
Takaseinälle pieni hylly ja sivuseinälle taulu?
Ehkä sitten joskus kun sopiva tulee vastaan...

Hyllykkö Citymarketista.

torstai 15. tammikuuta 2009

Kutsumaton vieras

Viime viikonloppuna saimme vieraan.
Vieraan, jota emme olisi välittäneet saada ja joka
kaikesta huolimatta on viihtynyt meillä siitä asti.
Vieraamme on viettänyt aikaa vuorotellen jokaisen kanssa.
Vaatimalla vaatinut huomiota itselleen
vuorokauden ajasta riippumatta.
Saanut tahtonsa läpi yksitellen.
Parasta vieraassamme on, ettei se jää meille asumaan.
Huomenna toivon mukaan jatkaa jo matkaa.
En voi peitellä iloa nähdessäni perävalot...

Goodbye Mister Noro!

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Pitkästä aikaa...

...olen löytänyt kirpparilta jotain muuta kuin vaatetta.

Eli suloinen emaliastia, 4,50€.
Sieluni silmin jo näen tämän kesällä kuistilla luonnonkukkia tulvillaan...


Harry Potter ja viisasten kivi 6€.
Juoppohullun päiväkirja (pokkari), 2,50€.


Nämä kaksi lehteä eivät suinkaan ole kirpparilta ostettu, vaan tupsahtivat eilen postilaatikkooni. Olin kyllä vakaasti päättänyt olla tilaamatta uusia lehtiä ja päinvastoin lopettaa nykyisinkin tulevien tilauksia. Tämä päätös ei näköjään kauaa pitänyt. Divaaniin tutustun nyt neljän numeron verran. En ole aikaisemmin tätä lukenut...

tiistai 13. tammikuuta 2009

Anna-Leena Härkönen: EI KIITOS


Pitkästä aikaa luin Anna-Leena Härkösen kirjan. Ei kiitos on helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Tykkäsin erityisesti sen huumorintajusta, joka sai ajoittain nauramaan jopa ääneen. En enää muista, onko samanalaista huumorintajua myös Härkösen muissa kirjoissa.
Aihe miehen haluttomuudesta on mielenkiintoinen. Toisaalta kirjassa ei juurikaan käsitelty syitä siihen, vaan lähinnä sen seurausta naiselle. Jos kyse olisi ollut naisen haluttomuudesta, olisiko se ollut kirjana yhtä ajatuksia herättävä? Liian tavallinen tarina? Olisiko sen seuraukset olleet samanlaiset?
Lopussa ei valmista vastausta asioille ollut. Onkohan sitä oikeassakaan elämässä..?
351 sivua.
"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki."
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä.
Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan. Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset. Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat:"Mites sun niskat?"
Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Ulkoilutin kameraa



















lauantai 10. tammikuuta 2009

Kotikaupunkini

Vuodenvaihteessa tapahtui kuntaliitoksia.
Mekin asumme nyt isommassa kaupungissa.

Asukasluku 56 155
(29% Etelä-Pohjanmaan väestöstä).
Työpaikkoja 30 000
(40% Etelä-Pohjanmaan työpaikoista).
Suomen kuudenneksi suurin vähittäiskaupan keskus.
Erityisen vetovoimainen auto-, vaatetus- ja kenkäkaupassa.
28 päiväkotia.
27 ryhmistä.
165 perhepäivähoitajaa.
Yli 30 oppilaitosta.
Erityisen hyvät harrastusmahdollisuudet.
Laaja kulttuuritarjonta.
Kattavat terveydenhoitopalvelut.

Kaikin puolin mukava ja viihtyisä kaupunki.
Ei liian suuri eikä liian pieni,
vaan juuri sopivan kokoinen.
Juuri oikeanlainen.
Meille.

Sisustusbudjetti

Kirppiskodissahan sisustusideana on siis kierrätys ja minimibudjetti.
Mitä edullisempi, sen parempi.
Ilmainen kaikista paras.
Periaatteena on, että uutta ei osteta.

Tähän mennessä rahaa on mennyt:
  • sohvakalusto 50€ (ystävän kautta)
  • matto 5€ (kirppislöytö)
  • 2 rullaverhoa olohuoneeseen + 1 makuuhuoneeseen yht. 40€ (edelliseltä asukkaalta)
  • mikroaaltouuni 30€ (edelliseltä asukkaalta)
  • joulukynttelikkö 3,90€ (uusi)
  • värilliset jouluvalot 2€ (uudet, näkyy kuvassa)

Yhteensä 130,90€.

Eikös köyhäily ole päivän trendisana..?
Otamme siis trendikkäästi ja ilolla vastaan lahjoituksia myös jatkossa...

LinkWithin

Related Posts kanssa Thumbnails