Siniperho

Tällä viikolla olen pakannut laatikoita ja pussukoita.
Kirppiskotiin lähtee viikonloppuna ensimmäinen tavarakuorma. Ja varmaan se suurin. Nyt viedään tarpeellisimpia tavaroita sen verran, että siellä pärjää.
Tämän jälkeen pikkuhiljaa sitten täydennetään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Tätä Kermansaven Siniperho -astiasarjaa rupesin keräämään joskus vuosia sitten. Se on ollut meillä ns. parempana astiastona ja siis harvemmin käytössä. Nyt otan sen kotiin arkikäyttöön. Turhaahan sitä siellä kaapissa piilossa säästelee.

Harmittaa vain, että tämän tuotanto on lopetettu. Minullakin jäi astiaston keräys kesken, kun en enää löytänyt näitä mistään. Astiastoni on muutoin suhteellisen kattava, mutta matalia ruokalautasia on vain neljä kappaletta.

Arkikäyttöön otan kotona nyt myös Hackmanin Elegia -sarjan aterimet. Tähän mennessä sarjasta on ollut käytössä vain pikkulusikat ja kakkulapio. Nyt kaapista esille lisää. Lahjaksi saatuja ihanuuksia. Miksi ihmeessä näitä onkin pitänyt siellä kaapissa vain jemmata?! Eihän nämä sieltä ilahduta ketään. Käyttöön siis vain!

Käytössä on myös näiden lisäksi perinteistä Savonia -sarjaa. Muut joutavat nyt sitten kirppiskotiimme.

Aamulla starttaan auton ja käännän keulan kohti kirppiskotia. Saan avaimen sinne huomenna ja pikkuhiljaa alamme sitä laittamaan asuttavaan kuntoon. Aika mukavasti sinne on meillä huonekaluja ja tavaraa, mutta paljon myös puuttuu. Pikkuhiljaa laitetaan. Mitään isoja investointeja en ole sinne tehnyt, eikä siis ole tarkoituskaan (lue: ei ole budjettia).

Tähän mennessä olen ostanut sinne ainoastaan kirpputorilta maton 5€:lla ja sen lisäksi sohvakaluston 50€:lla.

Eikä ole sitten haisuakaan, että millaisen sohvakaluston!

Ystäväni soitti ja kertoi jonkun tutun-tutun sohvakaluston irtoavan 50€.lla, tarvinko? Kiinni veti!

On kiva jos olohuoneessa ylipäätään on sohvat. Huomenna näen, mitä on tullut ostettua.

Viikonlopun jälkeen näette tekin.

Uuteen leluuni en ole vielä nettitikkua saanut, joten ihan tuoreeltaan en pääse blogiani kirppiskodista päivittämään (voi-voi!).

En ainakaan vielä tänä viikonloppuna.

Kuvia kuitenkin lupaan räpsiä ahkerasti ja niiden kera kirppiskodin pihtarisisustusta saatte nähdä viikonlopun jälkeen.

Tunnelmanluojia syksyyn

Kuvat Maria Drockila, Party Lite, Ellos.

Merkkipaalu

Ensimmäinen yhteinen valokuva syksyltä 1995.

Yhteistä taivalta nyt 13 vuotta.

Y

Kiertoa-kiertoa

Minulla on ilo omistaa uskomattoman ihania naapureita!
Niistä eräältä sain tänään valtavan vaatepläjäyksen heidän lapsille pieneksi käyneitä vaatteita Pupalle. Samanlaisen vaatepläjäyksen sain myös kevättalvella. Siis tuntui ihan joululta, kun pengastin vaatesäkkiä. Olen niin onnellinen saadessani kerrankin lastenvaatteita suoraan joltain toiselta äidiltä. Isommille on pitänyt kaikki ostaa itse, joko kaupasta tai kirpparilta. Ei ole ollut ketään kenen kanssa kierrättää. Ystävien ja sukulaisten lapset ovat niin saman ikäisiä.

Säkissä oli sisä- ja ulkovaatetta sekä useammat kengät.
Kaikki kohtuuhinnalla.
Olen onnellinen.

Tänään kävin myös läpi omaa astiakaappiamme. Meillä on ollut arkikäytössä vanhoja (ei siis mitään arvokkaita vanhoja...) lautasia ja kuppeja tyyliin: kolme näitä, kaksi noita, neljä tuollaista, yksi tällainen... Vitriinikaapissa on sitten ollut "parempia" astioita, joita olen siellä muka säästellyt. Mitähän varten? Jälkipolvelleko?
Höpsis! Nyt otetaan ne käyttöön!

Tänään pakkasin näitä "yksittäisiä" arkilautasia, kuppeja ym. astioita ja pian ne matkaavat meidän tulevaan kakkoskotiimme.
Aivan! Marraskuun alusta alkaen meillä on "toinen koti" siellä 200km:n päässä, minun kotiseuduillani. Eräs vuosien haave toteutuu vihdoin. Ihanaa!
Mitään uutta emme aio kakkoskotiimme hankkia, vaan kaikki mahdollinen otetaan ystävällisenä lahjoituksena vastaan tai hommataan kierrätyksen/kirpparin kautta. Siitä tuleekin varsinainen kirppiskoti! Mielenkiinnolla seuraan myös, millaisella budjetilla saan sinne kyhättyä sisustuksen kasaan (lue: budjetti käytännössä 0€). Ja tokihan minä täällä blogissa sitten kerron, kuinka se "tilkkutäkkisisustus" onnistuu...

Koiruuksia

Sunnuntaina miesväki jäi kotiin ja me Ruususen kanssa menimme ihastelemaan karvakuonoja koiranäyttelyyn.
Aikahan siellä kuluu mukavasti ja kaikenlaista nähtävää piisaa.
Elli jäi kotiin, joten saimme keskittyä rauhassa katselemaan muita koiria.

Jos Elli olisi vähemmänkarvainen, voisin kuvitella ostavani sille jonkun hauskan oman T-paidan...
Tällä kertaa Elli sai kuitenkin tyytyä pariin pinniin ja puruluihin.

Ruusunen jaksoi näyttelyssä hienosti monta tuntia.

Minä sieltä ennemmin olin valmis lähtemään kotiin.

Elli 7kk

Kokeilin Ellille uutta kampausta.

Siis pörrön altahan löytyy myös silmät.

Nätit silmät.

Kampaukseen totutteleminen vie oman aikansa.
Täytyy rapsutella ja ravistella,
hieroa ja pyöriä.
Pompula tuntuu.

Pysyy siistinä ehkä 3 minuuttia kuvaamisen jälkeen.
Sitten onkin jo törröttäviä hapsuja sinne ja tänne.
Jatkamme totuttelua...

Pilkkuja ja palloja

Rakastan pilkkuja ja palloja.

Ne on jotenkin niin sympaattisia.

Suloisia.

Kuvat Ihana Living.

Äidin lelu

En sitten malttanut odottaa joulupukkia...

Kotiäitiys

Nautin siitä, että saan olla kotona. Olen tähän mennessä ollut yhteensä noin 7 vuotta kotona lasten kanssa. Ensin 5,5 vuotta isompien kanssa ja nyt noin 1,5 vuotta Pupan jälkeen. Välillä olin pari vuotta töissä.
Tiedän myös sen, että oltuani taas pitkään lasten kanssa kotona menen ilomielin töihin takaisin. Nautin aikuisten seurasta.
Välillä tulee niitäkin päiviä, että ajattelen meneväni töihin heti. En ihan tosissani, mutta joskus käy mielessä kuinka helppoa se olisikaan... Ja ei kuitenkaan olisi. Erilaista vain. Ja kiireisempää.

Aamut ovat parhaita. Rauhallisia, leppoisia ja ihania.
Laitan Miriksen kouluun. Tössöttelen itse puolillepäivin yöpaita päällä (no en nyt sentään aina). Ei kiirettä minnekään. Puuhastelen rauhassa kotihommia. Puetaan ja syödään rauhassa. Ruusunen käy kerhossa kaksi kertaa viikossa. Nautin niistä hiljaisemmista hetkistä. Miriksen on mukava tulla koulusta kotiin, jossa äiti ja sisarukset odottavat.
Saan kuulla koulupäivän kuulumiset heti tuoreeltaan.

On niitäkin päiviä, jolloin vauhtia riittää. On menoa sinne, tänne ja tuonne. Niistäkin osaa nauttia, kun se ei ole jokapäiväistä. Kiire on välillä kivaa. Menot tuovat rytmiä elämään, jottei liian boheemiksi muututa...
Rakastan perhettäni. Lasten myötä on avautunut ihan toisenlainen maailma.
Maailma, joka on täynnä elämää.

Kuumetta ja kierrätystä

Puppa on ollut kuumeessa sunnuntaista asti.
Kaikesta päätellen se on vauvarokkoa.

Ruoka ei maistu ja väsyttää.

Syli on paras paikka.

Itse olen yrittänyt tässä ohessa hieman kuvata taas lasten vaatteita Huuto.nettiin myyntiä varten. En halua niiden jäävän pyörimään meille vuosikausiksi tarpeettomana. Kiertoon vain heti, kun itse ei enää tarvita. Samoin kaikki muu.

Kirjojakin olen myynyt parina viime vuotena paljon netissä. Olen kerännyt niitä parikymmentä vuotta, mutta nyt haluan ne kiertoon lukemisen jälkeen. Meillä kun ei ole sellaista haaveiden kirjahyllyä vain kirjoille.

Isojen poikien lelu

Reissussa ollessamme pihaamme oli ilmestynyt uusi härveli.

Hmm...

Saisinkohan vihdoin siirrettyä lumityöt miehelle.

Mieheni on härvelistä niin kovin ylpeä.
Minä en.

Juustoinen lohikeitto

Uusimmasta Yhteishyvä -lehdestä bongasin huippusimppelin kalakeiton ja tänään siis kokkailin sitä perheelle.

Tilli unohtui eilen kauppaan, mutta menihän tuo alas ilmankin.

1l vettä
1 kalaliemikuutio
4 perunaa
250g porkkanaa
300g pakastelohikuutioita
1pkt (250g) voimakkaan makuista sulatejuustoa (itse käytin Koskenlaskijaa)
1/2 nippua tilliä

Kiehauta vesi ja liemikuutio kattilassa. Kuori ja paloittele perunat ja porkkanat. Keitä kasviksia 15 minuuttia. Lisää lohikuutiot ja jatka keittämistä 10 minuuttia. Paloittele juusto ja sulata keittoon. Anna kiehahtaa nopeasti. Hienonna tilli ja sekoita keittoon.

Hunajaa ja hevostelua

Markkinoilla käydessä törmäsimme parin vuoden takaisen Maajussille morsian -sarjan Hunaja-Jussiin.

Sain ottaa kuvan todisteeksi.

Lomalla kävimme myös Systerin luona.

Kun puhutaan Systeristä,

niin samaan lauseeseen kuuluu oleellisesti myös hevoset ja ponit.

(Ja kissat ja koirat...)

Tässä muutama tunnelmakuva Systerin tallilta.

Lupsakkaa sunnuntaita!

Kotona

Reissu tehty ja kotona jälleen.

Laukkujen purkaminen saa odottaa aamuun.

Matkoilla

Aamulla lasten ja Ellin kanssa autoon ja syysloman viettoon.

Synnyinseuduille, kotikonnuille 200km:n päähän.

Täällä tämä viikko.

Mies ja Jansson kotivahtina.

Nautin täällä olosta, mies yksinolosta.

Bloggaaminen vaikeaa ilman omaa konetta.

Kannettava tietokone kirjattu joulupukin kirjeeseen...

Sisustajan Taivas

Näyteikkunakierroksella jälleen...

Kuvat Sisustajan Taivas.