Ruokahaaste

Jokunen aika sitten sain Heliltä hauskan ruokahaasteen.

Tarkoituksena on siis kertoa seitsemän tavallista ruokaa, jota meillä syödään.

En ole mikään innokas kokeilemaan uusia ruokareseptejä tms. En myöskään halua viettää päiviäni hellan ääressä, joten ruoat pitää olla suht' nopeita ja simppeleitä valmistaa. Luulenpa siis näiden olevan hyvin tavallisia kotiruokia...

1. Makaroonilaatikko. Tämä uppoaa kaikkiin. Reilusti ketsuppia päälle, tottakai.

2. Muusi ja uunilohi. Tämä on myös koko perheelle erittäin hyvin maistuva lemppari.
3. Kuoriperunat ja kananmunakastike. Minun ja lasten lemppari. Mieskin syö mukisematta, vaikkei varsinainen lemppari hänelle olekaan.

Muita meillä usein syötyjä ruokia on mm.

4. Nakki-/jauhelihakeitto.

5. Perunat ja jauhelihakastike.

6. Muusi eri lisukkeilla, kuten nuggetit, kalapuikot tai keitetyt nakit.

7. Riisiä ja kanakastiketta.

Kiitos Heli tästä haasteesta.

Minä puolestani haastan mukaan Antzun, Prinsessa Trion, Hiiriemon, Tiinan sekä Unelma-Allin.

Kuvan sipulikorin löysin viime viikolla Enkelin eväspussista.

Rentouttavaa viikonloppua

"Puolet ajasta nukun ja puolet ajasta unelmoin:

on voimien tuhlausta tehdä niitä yhtäaikaa."

Kirppishaaste

Sain tässä taannoin Mimmulilta hauskan haasteen,

jossa kehotettiin esittelemään 3 mieluisinta ja 3 oudointa kirppishankintaa.

MIELUISAT:

Kaikkien aikojen paras löytöni tähän mennessä on varmasti tämä polkupyörä Ruususelle.

Tuli niin tarpeeseen ja juuri oikealla hetkellä vastaan.

Hintakin oli kohtuullinen, 60€.

Ihan tyytyväinen olin myös, kun löysin uuden kattolampun.
Perusplafondi maksoi 6€.

Yritän parhaani mukaan vältellä ostelemasta kirppiksiltä mitään tarpeetonta roinaa ja krääsää. Sitä kun tuntuu kerääntyvän kotiin muutenkin ihan liikaa. Niinpä suurin osa kirppishankinnoista on vaatteita. Niihin olen yleensä aina tyytyväinen, jos on sopivan kokoinen ja käyttäjänsä makuun. Mieluisia vaatteita on ollut itselleni mm. kuvan pusero ja hame, yht 6,50€. Oli ihan eri tyyliset, kuin normaalisti olen pitänyt, mutta ehkä juuri siksi niihin tykästyinkin.

OUDOIMMAT:


Outoja ostoksia mietin kauan.
Koska pyrin ostamaan vain järkevää ja tarpeeseen,
niin tuntui vaikealta keksiä mitään omituista.
Lopulta muistin yhden: Juoppohullun päiväkirjan, 2,50€.
Kirjan ostaminen sinänsä on ihan ok, mutta että tämmöinen..!

Kiitos sinulle Mimmuli tästä haasteesta.

Lähetän tämän eteenpäin Unelma-Allille sekä muille, jotka tätä ei vielä ole tehnyt...

Lisää parturointia

Kun nyt itse uudistuin, niin ajattelinpa loihtia Ellillekin siistimmän turkin.
Tuttavapiirissäni on maltankoirien kasvattaja. Tiiättehän, siis niitä valkoisia pieniä Fifiä, joiden upea kiiltävä turkki yltää maahan asti tai joka on koottu kotioloissa pienille pampuloille..? No, tällä koiraihmisellä on toki sellaisiakin, mutta kotikoirat sillä on leikattu koneella todella lyhyelle turkille. Vain päässä, hännässä ja jaloissa on hieman pitempi karva. Ihastuin koirien ulkonäköön niin, että siltä istumalta päätin leikata meidänkin Ellille samanlaisen kotiturkin. Eihän se mikään rodunomaisen näköinen sen jälkeen olisi, mutta turkki olisi ainakin siisti, huoleton ja helppo.

Tuumasta toimeen.

Ennen aloitusta Elli näytti tältä:

Tartuin koneeseen ja rupesin leikkaamaan. Kone oli tosi surkea (sen olen huomannut ennenkin...) ja jumitti jatkuvasti. Leikkaamisesta ei tullut yhtään mitään. Aikani koneen kanssa taisteltua hyppäsin auton rattiin ja kävin ostamassa uuden trimmauskoneen. No nyt rupes lyyti kirjottaan!

Surauttelin koneella roskikseen pussillisen karvaa. Jalat oli tarkoitus jättää pitemmäksi, mutta koska niissä oli takkuja joista halusin eroon, nekin lopulta meni aiottua lyhyemmäksi. Häntä jäi pitemmäksi ja ihan tarkkaan en muistanut, kuinka niiden maltankoirien pää olikaan muotoiltu...

Nooh...
Parin tunnin päästä Elli näytti tältä:

Hmm...
Ei tämä nyt kyllä yhtään näytä siltä miltä piti.
Eikä tätä kyllä nauramatta katso!

Voi riepua.
Tässä taloudessa näköjään jokainen saa osansa emännän päähänpistoista.

Niin ja uuden koneen oston myötä tälle uudelle ilmeelle tuli hintaa suunnilleen saman verran kuin emännänkin päälle...

Sitä on taas...

...lisätty purkista:

Joulunpunaista!

Samalla leikattiin reippaasti pois päälimmäisistä kerroksista.
Kivasti pää keveni.

Eiköhän tällä pärjää taas muutaman kuukauden.

On muuten hankala kuvata itseään peilin kautta.

Ei meinaa millään sihti osua.

Kamera osoittelee ihan mihin sattuu.

Yhtään ei helpota myöskään se, että samaan aikaan kiskotaan paidan helmasta, jotta saisi äidin huomion...

Aikaa ajatuksille

Järjestä 15 minuuttia päivästä vapaaksi.

Älä keksi syitä sille, ettet ehtisi.

Etsi rauhallinen paikka.

Laita kello soimaan, mutta pane se sitten pois näkyviltä.

Sano ääneen "Minulla on aikaa juuri sopivasti".

Pue villasukat ja sammuta valot.

Älä tee mitään.

Makoile sängyllä tai tuijota nojatuolista ulos ja mieti,

mitä mieleen juolahtaa.

Pidä silmät auki, kuuntele hengitystäsi.

Unohda tehokkuus ja ongelmanratkaisu.

Kun lopetat, tervehdi aikaa ilolla.

Voi hyvin 6/09

Miriksen 10v. haastattelu

Lempiväri?

Tummansininen.

Lempiruoka?

Makaroonilaatikko.

Lempieläin?

Koira.

Lempikirja?

Risto Räppääjä.

Lempielokuva?

G-Force ja se Pirates... se... ei Big brother vaan se... (Äiti auttaa: Pirates of the caribbean). Niin se! Mä haluaisin kattoa sen loppuun.

Lempimusiikki?

Gracy Frog.

Lempivuodenaika?
Marraskuu.

Kivointa on...

pitää synttäreitä. Leikkiä Ellin kans.

Ikävintä on...

kun ärsytetään.

Mukavinta koulussa?
Välitunnit. Kuviksen tunnit ja atk -tunnit.

Mukavinta kotona?
Hä? En tiiä. En mä keksi. No olla rauhassa omassa huoneessa ja tehdä sielä jotaki rauhassa.

Paras leikki?
Purkki. Ja aarteenmetsästys.

Mitä olet oppinut?
Ai mitä olen oppinu? En varmaan mitään, kun on niin helppoja joita mä osaan. Desilitroja. Ai niinku sielä ja täälä? En minä keksi. Sulla on liian vaikeita kysymyksiä ku en keksi näihin.

Mitä pitäisi vielä oppia tai mitä haluaisit oppia?

No ainaki jotain sellasia asetuksia laittamaan. Vaikka tietokoneen asetuksia ja sellasia. Kuinka digoboxiin laitetaan kanavat järjestykseen ja sellasta.

Missä olet taitava?

Ai taitava? Purkissa ja kaikessa muussa sellasessa leikissä. Ilman käsiä ajamisessa ja legojen rakentamisessa.

Mikä on kaunista?
En mä tiiä. Tässä voi vähän kestää... Jokin vaan. En mä keksi. No jos vaikka hohtaa tai sellasta hienoa. Jotakin sellasta hienoa.

Mitä pelkäät?

Muumioita.

Mikä sinusta tulee isona?

Uistinmyyjä varmaan.

Ketä ihailet ja miksi?
Juhoa. Se on semmonen kiva ja sillä on oma tietokone ja se on onnekas mun mielestä. Sillä on kaikenlaista kivaa niinku valomiekka ja sellasta.

Lempipuuhasi isän kanssa?
No tehdä töitä ja auttaminen.

Lempipuuhasi äidin kanssa?
Tehdä kaikkea semmosta herkkua ja semmosta. Käydä kaupungilla.

Parasta pikkusiskossa (6v.)?
Kun se on niin hauska ja joskus hauskan ärhäkkä.

Ikävintä pikkusiskossa (6v.)?
Kun se rupiaa vinkumaan.

Parasta pikkuveljessä (2v.)?
No kun se auttaa mua siivouksessa vaikkapa ja sitte se on semmonen mukava.

Ikävintä pikkuveljessä (2v.)?
Kun se vinkuu.

Miltä näytät?
Tämmöseltä trendikkäältä pojalta. Ja energiseltä.

Mitä toivot joulupukilta lahjaksi?

Maailman nopeinta Nikkoa, joka menee neljääkymmentäviittä.

Viimevuoden haastattelun löydät täältä. Klik!

Onnellinen

Mistäkö olen onnellinen?

Olen onnellinen menneestä viikonlopusta, joka oli parasta pitkään-pitkään aikaan. Juhlistimme Miriksen syntymäpäivää ja melkein kaikki läheisimmät pääsivät käymään. Tunsin vahvasti sen, kuinka vieraat todella tekevät juhlasta juhlan. Tunnelma oli mukava ja tunsin onnea isosta, reippaasta pojastani ja ihanista läheisistäni.

Parasta oli kuitenkin isäni, jonka sain mukaan juhlimaan. Isä on "mökkiintynyt", eikä oikeastaan liiku kotoa muualle kuin ruokakauppaan tai muille asioille. Meillä isä on käynyt viimeksi Pupan ristiäisissä reilut kaksi vuotta sitten. Nyt hän kuitenkin tuli. Ja vielä junalla! On kuulemma matkustanut junalla viimeksi joskus nuoruudessaan (reilut 30 vuotta sitten), mutta nyt tosiaan tuli meille matkustaen tuon 200km:n välimatkan junassa naisystävänsä kanssa. Edellisenä iltana innostuivat asiasta houkuteltuani heitä puhelimessa. Ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun puhuvat meille tulosta ja niinpä itsekin olin kovin skeptinen asian suhteen. Seuraavana päivänä soittelin uudelleen ja meinasin kellahtaa selälleni, kun he todella istuivat junassa matkalla meille!

Olen niin onnellinen asiasta! Tulivat kuvassa olevien kukkien kera ja jäivät jopa yöksikin. Sitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin! Yöllä valvoin ja nautin siitä tunteesta, että tiesin isän olevan siinä aivan lähellä, tallessa ja kunnossa. Ajatella, että kesän koettelemusten jälkeen sain kokea tämän. Se tuntuu uskomattomalta.

Aamulla heti herättyään isä alkoi jo täpyyttää kotiin lähtöä. Hätähousu. Vein heidät aamupäivällä junalle, vaikka mielelläni olisin pitänyt lähelläni kauemminkin. Ihanaa, että kävivät. Se teki minut ja lapset todella sanoinkuvaamattoman onnelliseksi.

Y Y Y

Jouluvaloja

Olen antanut itselleni luvan:

joka vuosi saan ostaa jonkun uuden jouluvalon.

Tänä vuonna ostin tämän.

Vessaan.

Virittelin loppuviikosta muitakin valoja, verhoja ja liinoja.
En enää jaksanut odottaa.

Tässä minä nyt istuskelen keskellä yötä,

enkä nuku vaikka pitäisi.

Olo on onnellinen monestakin syystä.

Keittiön ikkuna

Joskus kauan (vuosi?) sitten blogeissa kiersi haaste,

jossa pyydettiin kuvaamaan näkymä keittiön ikkunasta.

Tuolloin en ollut haasteessa mukana,

mutta tänään nappasin kuvan.

Kokonaiskuvan ikkunan reunoineen.

En alkanut kaunistelemaan, joten pulkat,

kelkat ja lumikolat saivat pihalla lojua.

Lunta on siis välillä ollut enemmänkin.

Miltä näyttää,

jos kurkistaa tänään teidän keittiön ikkunasta?

Possupiikki

Kymmenien metrien jono.
Rupattelua vieraiden ihmisten kanssa.
Aiheina mm. rokotusjonon pituus, pöpöt, erilaiset riskiryhmät, lasten rokotukset, tulevat uutiskuvat jonosta, vesipisteiden ja eväiden puute, koulukiusaus, lapset ja lastenlapset...
Reilun tunnin jälkeen tuikkaus käsivarteen.
Poislähtiessä jono mutkittelee jo parkkipaikan läpi pyörätielle.
Kotona kupponen teetä...

Kirppuilua

Minä tein sen.
Varasin kirppispaikan.

En viikoksi tai kahdeksi vaan kuukaudeksi,

- joka venyi lopulta kahdeksi.

Kotona tarpeeton väheni.

Vaikkei ehkä huomaa, niin tiedän sen.

Vaikka olen muutaman pienen ostoksenkin tehnyt,

niin olen jäänyt silti reilusti plussan puolelle.

Siihen olen pyrkinytkin.

Muita tuloja kun minulla ei ole nyt ollutkaan...

Zalekua pusero 1€.

H&M pallopaita 1€.

Benetton pusero 2,50€.

H&M sammarit 1€.

Lee farkut 4€.

Tänään

...allekirjoitin työsopimuksen.

Jatkossa vietän työpäiväni mm. näiden parissa:

Maltan tuskin odottaa!

Kuvat Esprit

Carlos Ruiz Zafón: ENKELIPELI

Tätä kirjaa on ilmeisesti ylistetty vähän siellä sun täällä ja no joo, olihan se ainakin erilaista luettavaa. Minulla kirjan lukeminen ei tahtonut edistyä sitten millään. Ei kertakaikkiaan. Johtuiko sitten siitä ettei kirja minua innostanut vai enkö päässyt kirjaan kunnolla sisään, kun luin sitä niin hitaasti. En tiedä. Joka tapauksessa tämä ei ollut kirja minun makuuni.

Ympäristö ja tunnelma oli kuvattuna kirjassa toki hienosti. Erityisesti jäi mieleeni kuvaus siitä kuinka kaunis Cristina katsoo Davidia jään läpi silmiin ja vajoaa hitaasti veden pimeyteen... Voin ihan kuvitella kohtauksen elokuvassa. Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin jollain tavalla liian painostava tunnelmaltaan minun makuuni. Jossain määrin pidin sitä myös sekavana. Tai ehkä vaikeaselkoisena. Tai ehkä johtuu vain siitä, että en itse pidä yliluonnollisista jutuista kirjoissa tai elokuvissa. Fantasia ja scifi ei ole minun makuuni ja tämä kirja lähenteli tavallaan niitä. Enivei, tuskin luen kirjailijan muuta tuotantoa.

Melankolisia ja tummanpuhuvia sivuja yhteensä 607...

Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen - mutta hinta on kovin mahdollinen.

David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.

Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjon paha sisarpuoli. Rakastetun espanjalaiskirjailijan romaani on savuttanut huikean kansainvälisen menestyksen.

Petipotilaana

...on täällä ollut koko konkkaronkka.

Ruusunen sen aloitti keskiviikkona.
Minä ja pojat samaan jamaan perjantaina.

Mies mukaan sunnuntaina.

Vällyjen välissä vietetty aikaa päiväkausia.
Onko tämä nyt sitä?
En usko, mutta melkeinpä toivon.
Helpolla olisi loppujen lopuksi päästy.

Onneksi alkaa jo helpottaa.

Poltellaan kynttilöitä ja aletaan nautiskella taas olemassa olosta.

Pikkuhiljaa.

Kuvat inpiraatioksi ja piristykseksi: Riviéra Maison.