Hippavaatteet

Pikkujoulu.

Uudet hippavaatteet.

Huippuhuumorilla höystetyt työkaverit.

Siinäpä ne.
Eilisen illan ainekset.
Hauskempaa tuskin olisi voinut olla.

Vaatteet Vero Moda.

Kauppakassi

Tällä viikolla sain mieluista postia. Uuden kivan kauppakassin Pelastakaa Lapset ry:ltä. Olen käyttänyt kankaisia kauppakasseja jo siitä asti kun on pitänyt omia ruokaostoksia alkaa tekemään. Jossain vaiheessa minulle kuitenkin tarttui mieheltäni tapa ostaa kaupan valmiita muovipusseja. Siis joka kauppareissun yhteydessä 1-3 uutta muovipussia. Hoh-hoh! No, menihän ne tietysti aina kierrossa roskapusseiksi, mutta tuleepa siinäkin roskapussille hintaa ja tapa on kaikkea muuta kuin ekologinen.

Jokunen aika sitten havahduin siihen tapaan ja päätin siltä istumalta, että asiaan tulee muutos: paluu entiseen. Nyt minulla on taas käytössä useita kangaskasseja, jotka otan aina kauppareissulle mukaan. Tämä yksi uusikin muiden mukana. Lisäksi tuputan kauppakassit myös mieheni mukaan, jos tiedän hänen menevän ruokakauppaan.

Jouluostoksilla

Eilen illalla olin kaupungilla ihan yksinäni ja tarkoitus oli tehdä ensimmäiset joululahjahankinnat. No teinkin kyllä, mutta saldo jäi huomattavasti odotettua laihemmaksi. Mikähän kumma siinä onkin kun kotona sitä ajattelee, että pitää käydä siellä ja tuolla. Lahjaksi vois laittaa sitä ja tätä... Mutta kun menet kaupungille niin pää on yhtäkkiä tyhjää täynnä. Enää ei muistakaan mitä oli kenellekin ajatellut. Nyt kyllä kirjoitan paperille, mitä oli ideana kenellekin ja teen ns. täsmäiskuja kaupungilla.

No, sain nyt sentään jotain kasaan. Yhden kummilapsen lahja on valmiina. Lisäksi ostin jotain Ruususelle ja Mirikselle. Kummasti sitä omille lapsilleen keksii kaikenlaista, mutta jo kummilapsille on paljon vaikeampi ostaa. Johtuskohan siitä, että omien lasten lahjatoiveita joulupukille tässä saa kuunnella päivät pitkät...

Tänä vuonna olemme tehneet periaatepäätöksen. Joululahjoja saa meiltä vain lapset. Aikuisille ei laiteta mitään. Meillä on kuusi kummilasta, kolme omaa ja muutama muu läheinen lapsi, jolle on ruukattu pieni paketti laittaa. Nyt rajataan lahjahankinnat heihin. Budjetti ei anna tänä vuonna muita vaihtoehtoja.

Huomenna on työpaikan pikkujoulu ja eilen piti ostaa sinnekin taminetta. Siis piti. En ostanut, kun en löytänyt mitään mieluista. Kapp Ahll:n clubi-illasta piti jotain ostaa, mutta ei sieltä nyt kyllä löytynyt mitään minun makuuni. Minä en mitään pikkukukkapaitoja laita tai muuten vaan psykedeellisellä kuviolla maustettuja. Vero Modassa piti käydä, mutta muistin senkin siinä vaiheessa kun kauppa oli jo kiinni. Nooh, pitää keksiä jotain. Jos ei löydy mitään, niin kai yksi ilta menee vanhoillakin vaatteilla juhlien.

Pienen herkkuhetken vietin eilen ostosten lomassa. Kävin nimittäin Rossossa syömässä valkosipulikanaa. Töissä ollessa ulkona tuli syötyä suht' usein, mutta eipä näin kotiäitinä ollessa. Eilen sitten nautin siitä, että sain syödä ihan rauhassa ja yksin. Pieni hetki vain itselle.

Pottery Barn

Hanniksen blogissa olevan kuvan innoittamana hain netistä lisää Pottery Barnin kuvia ja voih...

Näitä voisin huokaillen katsella vaikka koko päivän.

Eteisnäkymä

Mustikkamäen blogista nappasin haasteen:

millainen näkymä on edessä kun avaat ulko-ovemme.

Tältä meillä näyttää.

Suoraan edessä eteinen, josta näkymä olohuoneeseen.
Elli tulee ovelle vastaan.

Vasemmalle jää puhelinpöytä ja käynti keittiön puolelle.

Oikealla puolella vessan ovi sekä lastenhuone.

Oven takana Puppa juuri päiväunilla.

Heti ulko-oven vieressä oikealla on portaat yläkertaan.

Portailla usein "postia lapsille".

Nytkin kuvassa puhtaita vaatteita matkalla vaatekaappiin...

Heti ulko-oven vasemmalla puolella on peilikaappi liukuovilla.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että aika usein naulakoissa on enemmän takkeja ja eteisen lattialla lojuu läjäpäin kenkiä. Lasten (ja ehkä joskus aikuistenkin...) on ilmeisen vaikea saada kenkiä kaappiin asti. Jos sitten onnistuvatkin ne kaappiin asti laittamaan, Puppa mielellään järjestelee ne uudelleen kaapin ulkopuolelle. Liukuovet on niin mukavia.

Haluan heittää haasteen eteenpäin juuri sinulle, joka luet tätä. Millainen on sinun eteisnäkymä? Mielelläni tulisin virtuaalivierailulle luoksesi, joten olisin enemmän kuin iloinen jos jättäisit kommenttilootaan viestin tarttuessasi haasteeseen.

Marjatta Kurenniemi: ONNELI JA ANNELI

Viikonloppuna luettiin lasten kanssa loppuun Onnelin ja Annelin tarinat. Itselleni lapsuudesta tutut ystävykset. Luin Onnelin ja Annelin tarinat itse joskus ala-asteikäisenä ja muistan kuinka tykkäsin niistä kovasti. Suorastaan toivoin, ettei kirja koskaan loppuisi. Erityisesti kirja Onnelin ja Annelin talo oli jotain, joka jäi lähtemättömästi mieleen. Sellaista todellista unelmasatua pienelle tytölle.

Vaikka kirjan päähenkilönä seikkailee kaksi tyttöä, on kirja mielenkiintoinen myös pojalle. Löytyyhän sieltä vilpertti Putti -poika sekä Pekki. Miris ainakin piti kirjasta ja piti sitä paikoin jopa jännittävänä. Ruusunen puolestaan pyysi kirjan loputtua, että luettaisiin se uudelleen...

"Onneli ja Anneli ovat ihan tavallisia pikkutyttöjä, ehkä vähän onnellisempia vain kuin useimmat muut. Eräänä kesäpäivänä he pääsevät muuttamaan Tingelstiinan ja Tangelstiinan naapuriin - ikiomaan taloonsa! Talven kynnyksellä uutta asuntoa etsivä Vaaksanheimon väki mahtuu somasti viettämään pikkujoulua tyttöjen nukkekotiin, mutta vastapäätä muuttanut orpokoti aiheuttaa kaikenlaista mieliharmia. Kun hajuvesitehtailija Viksari ja pääylioikaisuinsinööri Oikotie ryhtyvät juonimaan, tarvitaan Kissanmintun kaupungin pelastamiseksi paitsi Onnelin ja Annelin kekseliäisyyttä, myös Vekotiitus Vappusen nukutuskelloa."

Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on alunperin julkaistu neljänä erillisenä teoksena:

Onnelin ja Annelin talo

Onnelin ja Annelin talvi

Onneli, Anneli ja orpolapset

Onneli, Anneli ja nukutuskello

Sutinaa sunnuntaina

Ulkona myräkkä puhaltanut koko päivän.

Meidän päivä on mennyt sisällä siivotessa.

Tiedän. Sunnuntaina pitäisi ottaa rennosti,

mutta kun perjantai ja lauantai meni vötkistellessä ja tänään iski siivousinspis.

Se pitää toki hyödyntää.

Nyt kun Miriksen synttäritkin on takanapäin,

ehkä on aika siirtää ajatuksia myös joulun suuntaan...

Kaikki jouluvalmistelut on vielä tekemättä,
mutta ehkä ne tästä pikkuhiljaa...
Ensimmäisenä taidan kaivella jouluverhoja ja jouluvaloja esille.

Vuoden lelu 2008

Synttärilahjaksi taas jokunen lego lisää.

Kaverisynttärit

Miriksen kaverisynttärit on nyt juhlittu. Oli oikein mukavat synttärit. Ainakin äidin ja synttärisankarin itsensä mielestä. Viime vuonna oli 16 vierasta, se oli liikaa. Nyt tiputettiinkin kaverimäärä siitä puoleen ja kutsuttiin vain niitä, joiden kanssa ollaan kaveria arkenakin. Jostain olen lukenut myös, että synttärivieraiden sopiva määrä on sankarin ikä... Ei yhtään hullumpi ohje.

Täytekakkua on ihan turha tarjoilla lapsille. Se ei maistu. Sen huomasin jo vuosia sitten.

Jäätelö on ihan jees, mutta tänä vuonna päätettiin paistaa pojille vohveleita vino pino. Ne olikin menestys. Päälle mansikkahilloa tai sokeria, kunkin oman mieltymyksen mukaan.

VOHVELIT

2 munaa

0,5tl suolaa

1rkl sokeria

2,5dl maitoa

2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

50g sul.voita

Omalle väelle paistaessani teen vähintään kaksinkertaisen taikinan.

Vohveleiden lisäksi tarjolla oli tietysti muita perinteisiä synttäriherkkuja: sipsejä, pop corneja, irtokarkkeja, limsaa...
Paras menestys on aina irtokarkeilla. Niitä ei varmaan koskaan ole liikaa.

Uudet lempparit

Pitkästä aikaa jotain uutta itsellekin.

Paituli ja housut.



Fleecehousujen ostoa olin suunnitellut jo pitemmän aikaa.

Ihanan pehmeät ja lämpimät päällä.

Ei purista eikä kiristä.

Ehdoton ykkösvaate myöhäisiin koti-iltoihin.

Ja aamuihin...

Tahtoo näitä kaikissa väreissä!

Kukkaro ei...

Vaatteet Seppälästä.

Jotain uuttakin

Velourhuppari Seppälästä.

Pipo ja hanskat Kapp Ahl.

Ainot

Ruususelle löysin kirppikseltä Ainot 5€:lla.



Omani ovat olleet myös Ellin suosiossa...

9 vuotta

Marraskuu 1999.

Tästä se alkoi.

Äitiys.



Isän sylissä varovainen kurkistus maailmaan.
Kaikki niin uutta ja ihmeellistä.
Meille kaikille.

Nyt jo iso poika.
Tai ainakin aika iso.
Tuntuu erilaiselta olla 9-vuotias,
kuin 8-vuotias.
Mutta kuulemma vain pienesti.

Ihailen mm. Krissen ja Kinuskikissan tekemiä uskomattomia kakkuluomuksia.

Itse en osaa äpöstää yhtä upeita...

Kakkuni on aina samanlaisia kermatekeleitä.

Väliin perinteisesti mansikkahilloa ja banaania.

Päälle kermat ja lasten laittamat koristelut.

Tällä kertaa ei kuitenkaan karkeista,

vaan hedelmistä.

Hyvää, vaikkakin mielikuvituksetonta...

Putsinkiin

Ihan kaikkea ei voi kierrättää.

Systerin vanhan imurin lisäksi kirppiskoti puhdistuu

näillä Viledan pirtsakoilla siivousvälineillä.

Samalla osallistuin kuin huomaamatta

Roosanauha -keräykseen.

Kasarimeininkiä

Jotain pieniä lisäyksiä on tullut kirppiskotiin.

Olohuoneen seinä sai ison viuhkan.

Omia vanhoja aarteita tämäkin.

Mummu antoi itselle tarpeettoman nojatuolin varastosta.

Olohuone sai runsaat kukkaiset puhviverhot.

Systeri nauroi käydessään, että

"Täällähän on ihan kasarimeininki!"

No niinpä tosiaan taitaa olla!

80-luku on saanut muuten myös oman kirjansa:

80-lukua pidetään huvittavana vuosikymmenenä, jota on vähän kauhisteltukin jälkeenpäin.

Toisaalta silloin oli aika kotikutoinen meininki. Ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Elettiin aika yhteisöllistä aikaa. Juppikulttuuri oli voimissaan.
Oli hiihtareita, kiinantossuja, lepakkohioja, toppalenkkareita, neonvärisiä jättitupsupipoja ja kaikenlaista omaa, ehkä karmaisevaakin muotia.
My little poneille ja Kaalimaan kakaroille 80-luku oli kulta-aikaa. Bratzeja ei vielä ollut, mutta Barbiet olivat voimissaan. Markkinoille tuli myös ensimmäinen tummaihoinen Barbie-nukke.
Kotitietokoneet tekivät tuloaan, mutta tietokonepelejä ei pelattu vielä joka kodissa.
Itse pelasin ystävän Commodore kuusnelosella Pac-Mania. Sitä isoa keltaista naamaa, joka söi palloja.

Kasarikirja voisi olla ihan hauska lukea...