Viimestä viedään

Viimeinen päivä kotiäitinä.

Haikeus.

Muutama sananen BB:stä

Taas on uusi Big Brother -kausi alkanut.

Minä odotin ehkä eniten näkeväni BB talon sisustuksen.

Harmitti, kun talo niin hätäisesti esiteltiin parissa minuutissa tv:n avausjaksossa.

Ehkä ohjelmat tekijät ajattelivat, että sitä joka tapauksessa katsellaan kyllästymiseen asti seuraavat kolme kuukautta.

Avausjakso piti nähdä, tottakai.

Jos vaikka olisi tuttuja mukana.

Tekisi ohjelmasta mielenkiintoisemman.

No, ei ollut tuttuja.

Toisenkin jakson katsoin.

Ei mitään erityisiä fiiliksiä ohjelmasta vielä.

Se on niin alussa.

Toivon kuitenkin,

ettei ohjelmasta tule samanlaista kuin viime vuonna.

Sillon se oli sanalla sanoen mauton.

Parin ensimmäisen jakson aikana oli tissit, peput ja munaskuukkelit näytetty.

Ihmisten persoonat jäi taka-alalle kun paljas pinta tuntui tärkeämmältä.

Viime vuonna katsoinkin lähinnä vain sunnuntain suorat lähetykset.

Tiesin kuka talosta lähti tai kuka sinne meni.

Loput sai lukea iltapäivälehdistä.

Hyvin pysyin kärryillä.

Edelleen olen sitä mieltä, että toissavuonna oli hyvä BB.

Hauskaa sekoilua ja mielenkiintoisia persoonia talossa.

Ei kuitenkaan mauttomuuksia.

Toistaiseksi jään seuraamaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Katsonko joka jakson, vai riittääkö pelkät sunnuntait.

kuvat

Kyllä!

Minäkin istahdan nyt TV:n ääreen.

Ihan vain, jottei sivistykseen pääsisi aukkoa...

Ajatuksia töihin paluusta

Aamulla kävimme Pupan kanssa tutustumassa tulevaan hoitopaikkaan. Kyllä, minä olen tekemässä paluuta työelämään. Ristiriitaisin ajatuksin vien pikkuiseni hoitoon. Hoitopaikka vaikutti mukavalta, mutta silti itsellä on haikea olo. Nyt ne leppoisat kotonaolovuodet vaihtuvat kiireisiin työ-, koulu- ja hoitoviikkoihin. Oma valintani tämä oli. Puppa on 2 -vuotias ja olisin voinut olla vielä toistaiseksi kotonakin. Kaipaan kuitenkin jo omaa aikuisten elämää tähän rinnalle. Niin ihania kuin nämä kotivuodet ovat olleetkin.

Teen pehmeän paluun työelämään. Minulla on vakituinen työpaikka odottamassa, jossa vaihdan työaikani osa-aikaiseksi. Minulla onneksi on hyvä työantaja, joka tekee tämän mahdolliseksi. Se ei kuulemma joka paikassa ole ihan itsestään selvä asia.

Jatkossakin saan siis nauttia kotipäivistä, mutta toisaalta saan energiaa itseeni myös töistä. Toivottavasti sopivassa suhteessa molempia, kotia ja töitä.

Näin ainakin aluksi ja katsotaan sitten taas tilanteen mukaan, miltä tuntuu jatkossa.

Ajatukseni ovat siis edelleen ristiriitaisia. Puppaa katsoessani sydäntä puristaa ajatus hoitoon viemisestä. Se on niin suloinen ja kiltti äidin poika. Ei ole koskaan ollut erossa muista perheenjäsenistä. Aina meistä joku on ollut vieressä. Nyt sitten ihan yksin täytyy mennä sinne vieraiden ihmisten joukkoon. Ilman yhtäkään tuttua ja turvallista perheenjäsentä. Sopeutuminen vie varmasti aikansa.

Samaan aikaan olen itse iloinen päästessäni sinne hulvattomien työkavereideni seuraan. Ne on oikeasti ihan ykkösiä! Toisaalta tämän hetkiset työtehtäväni eivät motivoi yhtään, mutta jospa joskus saisin tehdä jotain muutakin. Jos en tällä työantajalla (josta siis muutoin en haluaisi luopua!), niin ehkä sitten jollain muulla. Katsotaan nyt.

Jokaisen lapsen kohdalla hoitoon vieminen on tuntunut samanlaiselta. Ei se näköjään helpota, vaikka on kokemusta ennestään. Sen sijaan nyt tuntuu varmaan entistäkin haikeammalta. Tiedän, että tämä on viimeinen kerta. Meille ei ole tulossa enempää lapsia. Elämässä yksi ovi sulkeutuu, ehkä se toinen avautuu.

Sekavaa on sepustukseni, mutta niin on mielikin. Yhtä aikaa iloinen sekä haikea. Mutta eiköhän tämä tästä...

"Ei lapsella saa olla kiire ja hoppu,
eikä aamukaan kuin maailmanloppu.
Lapsi tarvitsee sylin ja hoivaa,
suureksi kasvu on hidasta, loivaa.
Yhdessä opimme elämän taitoja,
tunnemme, koemme, olemme aitoja.
Ja kaikkien aikuisten vastuulla on,
ettei lapsen olo ole turvaton."

Yllätysmunat

Taannoinen keskusteluhetki keittiön pöydän ääressä.

Osallisena Ruusunen (R), minä (Ä) sekä Miris (M).

R: Äiti, miks sä oot synnyttäny kolme lasta?

Ä: No me ollaan saatu kolme lasta.

R: Sun olis pitäny synnyttää kolme tyttöä ja yks poika.

M: Kun synnyttää, ei voi tietää onko se tyttö vai poika.

Vähän kuin Kinder -munan avaisi...

Kirppismyyntipäivän saldo

Eilen oli se odotettu kirppismyyntipäivä. Väkeä olisi saanut olla liikkeellä enemmän, mutta muuten päivä oli todella mukava. Ruusunen oli jälleen mukana innokkaana apulaisena miesväen jäädessä kotiin. Oma myyntimme oli 25,50€.

Löytöjäkin teimme:

YounGest neule 2€.

Benetton paituli 3€.


H&M raitapaita 2€.
Urban Girl hame 3€.


Toinen H&M raitapaita 2€.
Farkkuhame 3€.
(merkistä ei tietoa)


Zara Kids takki 7€.


Lego wear mekko 6€.
(Uusi, laput kiinni)

Reima Tec välikausihaalari 25€.

Lisäksi ostimme uudenveroiset kerhotossut 0,50€

sekä kolmet uudet pikkarit á 0,50€...

Hmm... Eli 25,50-55= -29,50€.

Varsinaiset bisnesnaiset...

Minä täällä...

...olen viettänyt päiväni hinnoittelemalla pieneksi käyneitä lasten vaatteita.

Tulevana viikonloppuna on kirpputoritapahtuma, johon olen menossa niitä myymään. Parin viikon päästä on toinen samanlainen. Toivon todella saavani myytyä edes jonkun verran vaatteita (ja hieman muutakin meille tarpeetonta). Vaatteet vievät vain kotona turhaa tilaa ja en moittisi, jos saisin hieman rahaakin.

Tai ehkäpä teen itse jotain mukavia löytöjä.

Arvonta suoritettu

Jälleen koitti se hetki,

jolloin saimme kaivaa esille virallisen arvontakulhomme.

Edelleen käytössämme siis tämä perinteinen nimi lappuun ja lappu kulhoon -tyyli.

Arvontaanhan osallistuivat automaattisesti kaikki lukijaksi itsensä ilmoittaneet (16kpl), sekä lisäksi kaikki kommentin määräaikaan mennessä jättäneet (7kpl).

Yhteensä kulhossa oli siis 23 arpaa.

Ruusunen toimi jälleen innokkaana Onnettarena.

Kunnon sekoitus vielä lappusille ja sitten nosto...

(Kuulettehan tässä kohtaa rumpujen pärinän...)

Ja sieltä nousee voittajan nimi:

Siis lämpöiset onnitteluhalaukset sinulle, Krisse!

Laitathan minulle yhteystietosi sähköpostiin:

melkoelli(a)netti.fi, niin saan postittaa voittosi.

Kiitos myös kaikille teille muille arvontaan osallistuneille.

Pahoittelen, ettei viime kerran kaltaista yllätyspalkintoakaan ollut nyt tyrkyllä. Syyttäkää Janssonia.

Kuinka monta koiraa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Kultainen noutaja: Päivä vasta nuori ja aurinko paistaa. Koko elämä edessä mahtavana ja sinä murehdit palaneesta lampusta?!

Bordercollie: Yksi. Ja sen jälkeen oikaisen kaiken muunkin, joka ei ole ohjeiden mukaisesti oikein.

Mäyräkoira: Sinä tiedät etten ylety siihen typerään lamppuun!

Rottweiler: Pakotapa minut.

Boxeri: Ketä kiinnostaa. Näen jyrsiä lelujani pimeässäkin.

Labradorinnoutaja: MINÄ MINÄ MINÄ!!! Saanko?! Saanhan?! Joohan joohan!!! Ole kiltti, minä!!!

Saksanpaimenkoira: Minä vaihdan sen, kunhan olen ensin etsinyt erään kadonneen ja jäljittänyt ne huumeet, käynyt raunioilla ja tottelevaisuuskokeessa.

Jackrusselinterrieri: Minä pompin ja pompin maasta ja sohvalta, en vain yllä.

Vanha englanninlammaskoira: Lamppu? En minä näe mitään lamppua?

Cockerspanieli: Miksi vaihtaa, näen yhä pissata matolle ja haukkua?

Chihuahua: "Yo No quiero Taco Bullb". Siis "Emme me tarvitse mitään hiton lamppuja."

Vinttikoira: Se ei liiku? Ketä kiinnostaa?

Australianpaimenkoira: Ensin asetan lamput ympyrän muotoon...

Bichon Frisé: Minä kuiskuttelen bordercollien korvaan, niin hän tekee sen sillä aikaa kun kynteni kuivuvat.

Havannankoira: Ei yhtään. Vaikka sen osaisinkin tuosta vaan, laitan omistajani tekemään sen puolestani (kuten monta muutakin asiaa).

Kuinka monta kissaa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Kissat eivät vaihda lamppuja. Ihmiset vaihtavat.

Kysymys kuuluukin:

"Kauanko pitää odottaa, ennen kuin saa valoa, ruokaa ja silityksiä?"

Shampoota ja hoitoainetta

Kampaajalla käydessä ostin myös uutta shampoota ja hoitoainetta.

Paul Mitchell:n tuotteita olen käyttänyt joskus aikaisemminkin ja olen tykännyt. Tämä Color Protect Daily Shampoo ei ole minulle ennestään tuttu, mutta kun oli tarjouksessa (500ml normaalikoon hinnalla), niin ostin. Näin pullon kyljessä luvataan:

Farkkusi saattavat haalistua, mutta hiusvärisi ei. Käytä hyväksesi ainutlaatuisien auringonkukkauutteiden voimaa, jonka avulla hiusvärisi kestää ennätyspitkään. Sisältää aktivoidun kosteus- ja kiiltoyhdisteen, jotka vahvistavat hiusta sekä antavat säkenöivän kiillon. Sisältää aurinkosuojan.

Lisäksi ostin Goldwellin Dual senses Color conditioner extra rich -hoitoainetta. Tämä on käsittääkseni aika uusi tuote. En ainakaan ole itse ennemmin nähnyt. Hoitoaineen luvattiin olevan myös todella hoitava ja sitähän se todella saa näille jouhille ollakin.
Näin siitä sanotaan:

Huuhdeltava hoitoaine antaa välittömästi näkyvää ja tuntuvaa extrahoitoa ja värinloistoa värjätyille hoitoa vaativille hiuksille granaattiomenauutetta ja UV-suojan sisältävän Brilliance System -yhdisteen ja Instant Microfluid -tegnologian ansiosta. Antaa runsaasti hoitoa ja värinsuojaa sekä parantaa kammattavuutta - tuloksena näkyvästi enemmän värinloistoa ja taipuisat ja hoidetun tuntuiset hiukset.

Kuulostaapa tosi hienolta. Siis oikeen granaattiomenauutetta... Mitä on granaattiomena? En ole edes koskaan kuullut koko sanaa. Joku omenalaji? Opittava poimimaan ennen kuin räjähtävät?
Mietin tässä myös, että tosi mahtavaa tämä tuotekehitys. Aina vain vuodesta toiseen luvataan entistäkin enemmän kiiltoa ja värinloistoa. Siis tällä menolla kun jatketaan, niin muutaman vuoden päästähän mun tukka jo loistaa pimeässä!

Ennen kuin otan uudet purnukat käyttööni, minua kuitenkin odottaa pari jämäpurkkia:

Amwayltä joskus kaupan päälle tullut Satinique Gentle Daily Hair Cleanser -shampoo on ollut minulle oikeasti iloinen yllätys. Minä kun hyvin varauksella suhtaudun muihin, kuin kampaamotuotteisiin. Tästä olen kuitenkin tykännyt ja purkin pohjalla ei olekaan enää kuin sentin verran jäljellä.

Päivittäiseen hoitoon tarkoitettu mieto shampoo, joka irrottaa hellävaraisesti liiallista rasvaa ja palauttaa kosteustasapainon. Normaaleille, kuiville ja värjätyille hiuksille. Vahvistaa ja suojaa hiusta tyvestä latvaan.

Wellan System Professional Color Saver Mask on ollut minulle myös mieluinen tuote. Riittävän hoitava paksuille ja karheille hiuksilleni. Tämä purnukka oli minulla kauan aikaa kaapissa ennen käyttöön ottoa ja enpä tiedä, onko tätä vielä myynnissä. Hyvä tuote on ollut joka tapauksessa ja pari käyttökertaa saan varmaan kaavittua vielä purkin pohjalta.

Paksuille ja karheille hiuksille värin säilyttävä, ravitseva tehohoito.
* Intensiivinen hoito värjätyille hiuksille.
* Kosteuttaa, mutta ei kuormita hiuksia.
* Säilyttää värin intensiteetin ja hiusten kiillon.
* Kosteuttaa myös hiuspohjaa.

Ja aaarg!!!
Edelleen minulla on nämä helmikuussa ostamani 750ml:n jättimegapumppupullot Tigiä!

Shampoo on jo sentään voiton puolella, mutta hoitoainetta on vielä jäljellä yli puolet. Näitten haju on tökkinyt jo pitkän aikaa. Varsinkin hoitoaine tuntuu tosi öklöltä. Jostain syystä tulee aina tunne, kuin voita lätkäisis päähän. Vaikka ei meidän voipaketissa kyllä tällaista hajua ole... Ruususenkin hiuksiin olen näitä käyttänyt ja pumpannut aina todella reilusti tuotetta kämmenelle, mutta silti siintää silmissä kauhukuvia, että nämä samat purnukat on minulla vielä eläkepäivilläkin.
Myyjä siis erehtyi: minun kohdallani ainakaan nämä Tigit eivät aiheuttaneet riippuvuutta. Toista kertaa en nimittäin osta.

Väriä elämään

Piiiiitkästä aikaa kävin kampaajalla. Edellinen kertahan oli tammikuussa.

Kun on kotona lasten kanssa hoitovapaalla, niin vähemmän tulee satsattua itseensä. Tukka on saanut kasvaa ja olla väritön. Se kuuluisa hätäponnari on ollut jokapäiväinen kampaus kotona.

Nyt avasin sen juuri ennen kampaajalle lähtöä ja yritin sihtailla teille peilin kautta ennen -kuvaa:

Joo ja siis tosi kivasti näkyy peilistä hammastahnaroiskeet mustaa paitaa vasten...

Enivei, tässä kuva kampaajalla käynnin jälkeen:

Ihanaa!
Pitkästä aikaa tukassa on taas väriä!!!

Huom! Sunnuntaihin asti aikaa osallistua arvontaan!!!

Juha Vuorinen: JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA

Kaikkea minäkin luen!

Se oli ensimmäisiä ajatuksia, kun olin lukenut tätä kirjaa pari sivua. Teksti on todella suoraa ja ronskia. Oikein äijämäistä. Juopposekoilujen ohessa kirjassa tuntuu olevan toisena teemana alapäähuumori. En siis suosittele kirjaa varsinaisille siveyden sipuleille. Järkyttyvät loppuiäkseen.

No joo, vaikka kirja oli ronskia luettavaa, se oli oikeasti myös ihan hauska. Monta kertaa piti ääneen nauraa. Vuorisen huumori on hauskaa, aihealue ei vain tässä kirjassa ollut se itseä eniten kiinnostava. Mutta tiedänpä ainakin mistä puhutaan, kun tämä kirja mainitaan. Tiedä sitten millainen se Vaippaihottuma olisi...

346 sivua.

Tämä on kulttiklassikko.

Kolmasti se on ollut pääuutislähetyksen aiheena. Sillä on faniklubi Lohjalla ja netissä sillä on tähän mennessä ollut yli 150 000 lukijaa.

Tämän kirjan ensimmäistä painosta eräs kirjapaino ei sisältöön tutustuttuaan suostunut painamaan.

Nyt se julkaistaan lyhentämättömänä ja sarjakuvataiteilija Pastori Käärmeen rumilla kuvilla varustettuna.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Harvemmin sitä shoppaillessa tapahtuu,

mutta kun tapahtuu, niin silloin on vain yksi vaihtoehto:

osto.

Näiden kenkien kohdalla niin kävi.
Jalkaan laitettuani asia olikin selvä.

Kuka näitä suloisia rusetteja ja kauniita tikkauksia voisi vastustaa?
En minä ainakaan.

Clarks, Stockmannilta.

Vaatetta eskaritytölle

Uusia vaatteitakin on hieman ostettu.

Lapsethan kasvavat niin, että suhina käy.

Vielä nautitaan upeista kesäpäivistä,

mutta syksyynkin hieman jo varaudutaan.

Hiuspantoja ja pompuloita.

Niitähän ei tyttö voi koskaan omistaa liikaa.

Hello Kitty -setti Lindex.

Paita ja housut Kapp Ahl.

Hiusjutut H&M.

Eskaritarvikkeita tytölle

Niitä on nyt ostettu.

Eskarihan on melkein kuin koulu.

Niin ainakin neidin omasta mielestä.

Sinne tarvitaan kaikkea tärkeää ja ihanaa.

Äiti, mikä sen eskariopettajan nimi olikaan?

Äiti, moneltako mun eskari loppuu?

Äiti, onko eskarissa salaattia?

Äiti, kuinka pitkä tämä viivotin on?

Mä terotan jo kynät valmiiksi.

Äiti, mä haluan sitten aamupalaksi mannapuuroa.

Uusi, tarkoin valittu reppu pakattu valmiiksi.

Huomenna se vihdoin alkaa!

P.S. Muistathan osallistua arvontaan tämän viikon aikana!

Linnanmäki & Sea Life

Asuntomessuilta jatkoimme matkaa Helsinkiin.

Turistikohteena Linnanmäki.

Minä ja lapset siellä elämämme ensimmäistä kertaa.

Mies oli ainut, jolle paikka oli edes hieman tutumpi.

Jostain hamasta lapsuudesta.

Siellä me vatkasimme laitteesta toiseen kaksi kokonaista päivää.

Tunnustan, minun teki jo välillä huonoa.

Muilla ei tuntunut missään.

Mukavaa oli.

Kaikki perinteisimmät härpäkkelit minäkin testasin.

Pakkohan se oli.

Muuten en voisi tunnustaa olleeni siellä.

Kuvia napsin heikonlaisesti.

Eihän siellä ehtinyt sellaiseen keskittyä.

Samalla reissulla kävimme tutustumassa myös Sea Lifeen.

Se oli myös mielenkiintoinen paikka käydä.

Hienosti tehty ympäristö ja upeita kaloja haista lähtien.

Hmm... Hait oli kyllä mitättömämpiä kuin odotin.

Onhan niitä tietysti monia lajeja, joten olisi pitänyt toki arvata, ettei siellä vättämättä mitään viisimetristä tappajahaita ole...

Meduusoja olen ihastellut tv:n dokumenteissakin.

Niin kauniita.

Niin vaarallisia.

Rahalla saa...

...ja mopolla pääsee.

Vai miten se nyt menikään?