Savisilta

Kävelyllä ollessa ylitimme vanhan sillan.

Lapsena yritin mennä aina nopeasti sen yli.

Pelkäsin sen romahtavan, koska sehän oli vanha.

Savisilta ylittää Kalajoen Ylivieskan kohdalla.
Savisillan on suunnitellut Jalmar Castrén ja se on rakennettu 1912.
Se on Suomen toiseksi vanhin teräsbetonisilta.
Tuolloin vielä oudon rakennusmateriaalin vuoksi siltaa alettiin kutsua Savisillaksi.
Rakenteeltaan silta on viisiaukkoinen palkki- ja ulokepalkkisilta.
Silta on vuodesta 1971 ollut kevyenliikenteen käytössä.
Savisillalla on joskus järjestetty kesäisin myös siltatansseja.
Tiemuseokohteeksi silta valittiin vuonna 1982.

Isänpäivä

Tänä vuonna isänpäivämme oli erilainen.

Mies ja Miris eläinten kanssa kotona.

Minä, Puppa ja Ruusunen kirppiskodilla.

Aamulla laulu raikasi puhelimen välityksellä,

Miris oli keittänyt aamukahvin ja tarjoilu pelasi sänkyyn asti.

Minä vietin isänpäivää oman isäni seurassa.

Edellisestä yhteisestä isänpäivästä on aikaa

toistakymmentä vuotta.

Nyt halusin muutakin kuin lähettää postikortin ja lahjan

sekä onnittella puhelimessa.

Halusin olla oikeasti läsnä.

Isäni asuu yksin ja olen hänen ainoa lapsensa.

Juhlapyhinä olen silti aina liian kaukana.

Tikku

Emme ole enää uutispimennossa reissussa ollessamme.

Saamme yhteyden missä vain ja milloin vain.

Meillä on nimittäin nettitikku.

Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä.

Kenkulit

Nelliinan blogista löytyi kiva kenkälinkki Let's buy shoes:n sivuille.

Innostuin sitten minäkin kurkistelemaan ihania kenkiä sieltä.

Persoonallisia ja erilaisia kenkiä,

ei mitään perusK-kenkäkamaa...

Mietin mitkä ostaisin, siis jos ostaisin.

Päädyin näihin ruudullisiin söpöyksiin.

Ja koska en osannut päättää väriä,

niin ottaisin ne kaikki.

Ihan mieluusti.

Laitoin eilen raha-anomuksen Veikkaukselle menemään.

Jos voitan enemmän kuin 4 oikein,

niin ehkä ostan mm. nämä ihanat kenkulit.

Retroilua lastenhuoneessa

Tässä olen minä.

Kuva otettu 70-luvulla.

Kiinnitä huomio erityisesti ihaniin retroverhoihin...

Ne samat verhot löytyvät nimittäin nyt kirppiskotimme lastenhuoneesta:

Kerrossänky ostettu muutama vuosi sitten Jyskistä.

Vanhan TV:n ja VHS-videot jätti lasten iloksi edellinen asukas.
Ihana ihminen!

Keittiöstä löytyy meidän vanha pirttikalusto.

Isän vintillä oli tallessa tämäkin.

Ja mikä parasta:

meillä on astianpesukone!

Edellinen asukas myi oman koneensa ystävilleen ja nämä ystävät sitten halusivat omasta vanhasta koneestaan eroon ja antoivat sen meille!

Olen suorastaan sanaton!

Olen jo miettinyt voiko enkelit olla sittenkin ihmisen muodossa...

Olohuone

Olohuoneeseenhan ostin 3+2 sohvakaluston 50€:lla.

Etukäteen ei ollut haisua millainen sohvakalusto tuli ostettua,

mutta luotin ystävääni joka minulle jostain tutun-tutun sohvakalustosta soitti.

Eikä tarvinut pettyä.

Sohvakalusto oli erittäin siististi pidetty ja kaikin puolin ehyt.

Olemme tyytyväisiä.

Ja hei!

Muistatteko vielä ajan, kun stereotkin tarvitsivat oman huonekalun?

Tadaa!

Siinä se on:

räkki.

Vuosimalli on ehkä 1990?

Näyttävästä koostaan huolimatta toinen kaiutin ei toimi.

Toinen kuitenkin pelittää ja niinpä meillä on mahtavat poppivehkeet!

Voidaan kuunnella radioa, c-kasetteja (huom. tupladekki!),
CD-levyjä...
Jopa vinyylilevyjä voidaan kuunnella!

(...jos niitä meillä olisi...)

Siis kyllä on pelit ja vehkeet!

Isäni vintiltä kävin nuokin uusiokäyttöön hakemassa.

Ovat minun vanhat ja tunnearvoltaan luonnollisesti huikeat.

Myös olohuoneen verhot ovat samaa ikäryhmää.

Omista kätköistä kaivettu nekin.

Siinähän se olohuoneen minimalistinen kalustus toistaiseksi sitten onkin.

Jokin pöytä, hylly, taso tms. olisi kiva löytää...

Mattoja

Kirppiskotimme on siis tavallinen kerrostalokolmio,

ei mikään erityisen tunnelmallinen mummonmökki.

Sisustus on mitä on, kun lähes kaikki on kierrättämällä saatu.

Iloinen sekametelisoppa.

Sopii minulle.

Iloisen kirjava räsymatto tervehtii tulijaa heti eteisessä.

Hain maton isäni vintiltä, se on minun vanha.

Paikalliselta kirpputorilta löysin maton lastenhuoneeseen, 5€.

Olohuoneen matto on myös minun vanha.

Näiden lisäksi on pari sinistä sängynvierusmattoa,
jotka unohdin erikseen kuvata.
Saatu kierrätyksestä.
Sijoitettu ei sängyn viereen.

Ensilumi

Perjantaiaamuna lähdin ajelemaan kirppiskotia kohti. Sää oli huonoin mahdollinen. Räntää satoi taivaan täydeltä ja tiet oli aivan lumisohjossa. Matkan aikana edessä ajava auto lähti heittelehtimään oikein kunnolla, mutta jollain ihmeen konstilla kuski sai auton pysymään tiellä. Omat silmät oli vähintään lautasen kokoiset, olin ihan varma että se ajaa pöpelikköön... Tieltä suistuneita autoja näkyi matkan varrella ainakin kaksi ja lisäksi poliisiauto sekä paloauto tuli pillit päällä vastaan.
Että sellainen kiva ajokeli.
Mittarissa oli nopeutena lähinnä 60-70km tunnissa ja huokaisin syvään helpotuksesta, kun pääsin lopulta perille.

Perillä minua odotti kunnon talvi!

Räpsäisin pari kuvaa keittiön ikkunasta.

Lunta oli ainakin 20cm ja alkoi tuntua suorastaan joululta!

Talvi on mukavaa, kunhan ei tarvi ajaa autolla huonossa ajosäässä!

Kirppiskodin avaimet sain perjantai-iltana. Pupan kanssa kahdestaan sinne retkeilymajoituttiin. Huonekaluja ei ollut muuta kuin kolme tuolia: Pupan syöttötuoli sekä isäni luota kaksi hakemaani pinnatuolia. Itse nukuin patjalla, Puppa matkasängyssä. Lisäksi oli astioita, liinavaatteita yms., mutta ei huonekaluja. Hieman ankean näköistä siis ensimmäisenä iltana, mutta ei se tunnelmaa haitannut.

Rentouttavaa viikonloppua

"Minun kuntoiluni rajoittuu nukkumiseen ja lepäilyyn."

Siniperho

Tällä viikolla olen pakannut laatikoita ja pussukoita.
Kirppiskotiin lähtee viikonloppuna ensimmäinen tavarakuorma. Ja varmaan se suurin. Nyt viedään tarpeellisimpia tavaroita sen verran, että siellä pärjää.
Tämän jälkeen pikkuhiljaa sitten täydennetään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Tätä Kermansaven Siniperho -astiasarjaa rupesin keräämään joskus vuosia sitten. Se on ollut meillä ns. parempana astiastona ja siis harvemmin käytössä. Nyt otan sen kotiin arkikäyttöön. Turhaahan sitä siellä kaapissa piilossa säästelee.

Harmittaa vain, että tämän tuotanto on lopetettu. Minullakin jäi astiaston keräys kesken, kun en enää löytänyt näitä mistään. Astiastoni on muutoin suhteellisen kattava, mutta matalia ruokalautasia on vain neljä kappaletta.

Arkikäyttöön otan kotona nyt myös Hackmanin Elegia -sarjan aterimet. Tähän mennessä sarjasta on ollut käytössä vain pikkulusikat ja kakkulapio. Nyt kaapista esille lisää. Lahjaksi saatuja ihanuuksia. Miksi ihmeessä näitä onkin pitänyt siellä kaapissa vain jemmata?! Eihän nämä sieltä ilahduta ketään. Käyttöön siis vain!

Käytössä on myös näiden lisäksi perinteistä Savonia -sarjaa. Muut joutavat nyt sitten kirppiskotiimme.

Aamulla starttaan auton ja käännän keulan kohti kirppiskotia. Saan avaimen sinne huomenna ja pikkuhiljaa alamme sitä laittamaan asuttavaan kuntoon. Aika mukavasti sinne on meillä huonekaluja ja tavaraa, mutta paljon myös puuttuu. Pikkuhiljaa laitetaan. Mitään isoja investointeja en ole sinne tehnyt, eikä siis ole tarkoituskaan (lue: ei ole budjettia).

Tähän mennessä olen ostanut sinne ainoastaan kirpputorilta maton 5€:lla ja sen lisäksi sohvakaluston 50€:lla.

Eikä ole sitten haisuakaan, että millaisen sohvakaluston!

Ystäväni soitti ja kertoi jonkun tutun-tutun sohvakaluston irtoavan 50€.lla, tarvinko? Kiinni veti!

On kiva jos olohuoneessa ylipäätään on sohvat. Huomenna näen, mitä on tullut ostettua.

Viikonlopun jälkeen näette tekin.

Uuteen leluuni en ole vielä nettitikkua saanut, joten ihan tuoreeltaan en pääse blogiani kirppiskodista päivittämään (voi-voi!).

En ainakaan vielä tänä viikonloppuna.

Kuvia kuitenkin lupaan räpsiä ahkerasti ja niiden kera kirppiskodin pihtarisisustusta saatte nähdä viikonlopun jälkeen.

Tunnelmanluojia syksyyn

Kuvat Maria Drockila, Party Lite, Ellos.

Merkkipaalu

Ensimmäinen yhteinen valokuva syksyltä 1995.

Yhteistä taivalta nyt 13 vuotta.

Y

Kiertoa-kiertoa

Minulla on ilo omistaa uskomattoman ihania naapureita!
Niistä eräältä sain tänään valtavan vaatepläjäyksen heidän lapsille pieneksi käyneitä vaatteita Pupalle. Samanlaisen vaatepläjäyksen sain myös kevättalvella. Siis tuntui ihan joululta, kun pengastin vaatesäkkiä. Olen niin onnellinen saadessani kerrankin lastenvaatteita suoraan joltain toiselta äidiltä. Isommille on pitänyt kaikki ostaa itse, joko kaupasta tai kirpparilta. Ei ole ollut ketään kenen kanssa kierrättää. Ystävien ja sukulaisten lapset ovat niin saman ikäisiä.

Säkissä oli sisä- ja ulkovaatetta sekä useammat kengät.
Kaikki kohtuuhinnalla.
Olen onnellinen.

Tänään kävin myös läpi omaa astiakaappiamme. Meillä on ollut arkikäytössä vanhoja (ei siis mitään arvokkaita vanhoja...) lautasia ja kuppeja tyyliin: kolme näitä, kaksi noita, neljä tuollaista, yksi tällainen... Vitriinikaapissa on sitten ollut "parempia" astioita, joita olen siellä muka säästellyt. Mitähän varten? Jälkipolvelleko?
Höpsis! Nyt otetaan ne käyttöön!

Tänään pakkasin näitä "yksittäisiä" arkilautasia, kuppeja ym. astioita ja pian ne matkaavat meidän tulevaan kakkoskotiimme.
Aivan! Marraskuun alusta alkaen meillä on "toinen koti" siellä 200km:n päässä, minun kotiseuduillani. Eräs vuosien haave toteutuu vihdoin. Ihanaa!
Mitään uutta emme aio kakkoskotiimme hankkia, vaan kaikki mahdollinen otetaan ystävällisenä lahjoituksena vastaan tai hommataan kierrätyksen/kirpparin kautta. Siitä tuleekin varsinainen kirppiskoti! Mielenkiinnolla seuraan myös, millaisella budjetilla saan sinne kyhättyä sisustuksen kasaan (lue: budjetti käytännössä 0€). Ja tokihan minä täällä blogissa sitten kerron, kuinka se "tilkkutäkkisisustus" onnistuu...

Koiruuksia

Sunnuntaina miesväki jäi kotiin ja me Ruususen kanssa menimme ihastelemaan karvakuonoja koiranäyttelyyn.
Aikahan siellä kuluu mukavasti ja kaikenlaista nähtävää piisaa.
Elli jäi kotiin, joten saimme keskittyä rauhassa katselemaan muita koiria.

Jos Elli olisi vähemmänkarvainen, voisin kuvitella ostavani sille jonkun hauskan oman T-paidan...
Tällä kertaa Elli sai kuitenkin tyytyä pariin pinniin ja puruluihin.

Ruusunen jaksoi näyttelyssä hienosti monta tuntia.

Minä sieltä ennemmin olin valmis lähtemään kotiin.

Elli 7kk

Kokeilin Ellille uutta kampausta.

Siis pörrön altahan löytyy myös silmät.

Nätit silmät.

Kampaukseen totutteleminen vie oman aikansa.
Täytyy rapsutella ja ravistella,
hieroa ja pyöriä.
Pompula tuntuu.

Pysyy siistinä ehkä 3 minuuttia kuvaamisen jälkeen.
Sitten onkin jo törröttäviä hapsuja sinne ja tänne.
Jatkamme totuttelua...