Carlos Ruiz Zafón: ENKELIPELI

Tätä kirjaa on ilmeisesti ylistetty vähän siellä sun täällä ja no joo, olihan se ainakin erilaista luettavaa. Minulla kirjan lukeminen ei tahtonut edistyä sitten millään. Ei kertakaikkiaan. Johtuiko sitten siitä ettei kirja minua innostanut vai enkö päässyt kirjaan kunnolla sisään, kun luin sitä niin hitaasti. En tiedä. Joka tapauksessa tämä ei ollut kirja minun makuuni.

Ympäristö ja tunnelma oli kuvattuna kirjassa toki hienosti. Erityisesti jäi mieleeni kuvaus siitä kuinka kaunis Cristina katsoo Davidia jään läpi silmiin ja vajoaa hitaasti veden pimeyteen... Voin ihan kuvitella kohtauksen elokuvassa. Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin jollain tavalla liian painostava tunnelmaltaan minun makuuni. Jossain määrin pidin sitä myös sekavana. Tai ehkä vaikeaselkoisena. Tai ehkä johtuu vain siitä, että en itse pidä yliluonnollisista jutuista kirjoissa tai elokuvissa. Fantasia ja scifi ei ole minun makuuni ja tämä kirja lähenteli tavallaan niitä. Enivei, tuskin luen kirjailijan muuta tuotantoa.

Melankolisia ja tummanpuhuvia sivuja yhteensä 607...

Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen - mutta hinta on kovin mahdollinen.

David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.

Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjon paha sisarpuoli. Rakastetun espanjalaiskirjailijan romaani on savuttanut huikean kansainvälisen menestyksen.