Eilen tein jotain, mikä ei ehkä näinä aikoina ole kovinkaan järkevä teko. Kuitenkin se tuntuu oikealta ratkaisulta. Olen jo aikaisemmin kertonutkin ajatuksia työstäni. Työnantajani on ollut todella hyvä, enkä voi sitä yhtään moittia. Myös työkaverini ovat olleet aivan mahtavia. Työtehtäviini vain olen kaivannut muutosta. Edes vaihtelua. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Olen tehnyt samaa työtä kauan (mennyt taloon ensimmäisen kerran v.-96) ja minulla on ollut tunne, että olen siinä jo niin kaiken nähnyt. Työ ei antanut minulle itselleni enää mitään. No ok, palkkaa tuli, mutta täytyy omasta työstään kuitenkin pitää muutenkin. Huonoja päiviä on joka työssä, mutta noin yleisesti ottaen työstään täytyy pitää. Minä en enää pitänyt.
Pitkän mietinnän jälkeen sanoa päräytin siis itseni eilen irti. Sinne meni vakituinen työpaikka. Edessä ei mitään.
Nyt olen siis toistaiseksi kotona. Etsin kuitenkin jotain muuta. Tällä hetkellä mitä tahansa muuta. Haluan kuitenkin mennä töihin. Ehkä ajan myötä löydän vielä sen oman paikkani. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Tähän haluan nyt luottaa ja uskoa vaikka kieltämättä vähän hirvittääkin.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
.JPG)
6 kommenttia:
Vow!
Rohkea nainen!
Noin sitä pitää, siis itse ottaa vastuu muutoksesta kun sitä tarvii..eikä urputtaa ja urputtaa ja olla tyytymätön.
Tsemppiä uusiin juttuihin!!!
Se mikä tuntuu oikealta, siihen täytyy luottaa ! Se vaatii todella Rohkeutta ja sitä sinulta ei puutu! Kyllä sie vielä jotain mielekästä hommaa löydät, oot niin päättäväinen Nainen isolla N:llä :)
Tsemppiä !!
Oot sä rohkea!!! Mä oon ylpeä susta! <3 Sä uskalsit tehdä jotain sen eteen että asiat muuttuu!!! (toiset ne vaan haavelee moisesta... ittestäni puhun.. tiät kyllä) Muista että asioilla on taipumus järjestyä! Halauksia!
rohkea teko! noinhan sitä just alkaa asiat muuttumaan. tekevälle kyllä löytyy aina töitä. tsemppiä!
mullakin työpaikan vaihto meneillään, olen käynyt jo haastattelussa ja maanantaina olis työkoe. yritän siis paluuta kampaajaksi. jännittää ihan hulluna että pärjäänkö edes jos saan paikan!
Voi kiitos teille kaikille rohkaisevista ja kannustavista kommenteistanne. Hassua että te pidätte tekoa rohkeana ja itse täällä samaan aikaan pähkäilen, että onkohan mulla pääkopasta viimesenkin kamarin valot sammuneet... =D
Tiina: Minäkin itseasiassa tykkäisin tehdä parturi-kampaajan hommia, mutta pitäis kyllä päästä ensin johonkin "kertauskoulutukseen". On sen verran aikaa kulunut, kun olen sitä viimes tehnyt työkseni.
Lippistä nostan sinulle uskalias,rohkea ja
sangen sähäkkä äiti-ihminen!!!
Ei ihan kuka vaan itseään irti sano laman kourissa ja taantuman pyörteissä!!!
Vaan on viisautta laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!!
Mikä menee rahan edelle!?
Perheen hyvinvointi,pääkoppa,lapset,oma jaksaminen,jopa terveys!!?
Voi kumpa tuo raha ei ratkaisisi niin monessa asiassa!!
Sinulle toivottelen antoisaa aikaa!!!=O)
Antakoon se kaikinpuolin parastaan ja sen uuden työpaikankin,kun sen aika on otollinen ja oikea!!!
Sitä ennen rauhaisaa ja levollista katselmusta kaikilla elämänosa-alueilla!!!
Lähetä kommentti