Tonttuhommia

Niitä on viime aikoina riittänyt. Omien ja kummilasten lahjat alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, enää ei puutu kuin yksi syntymäpäivälahja. Meillähän on siis kolme omaa lasta, kuusi kummilasta ja niistäkin kuudesta kolmella on lisäksi syntymäpäivä tässä joulun-loppiaisen tienoilla. Kyllä siinä saa hankkia lahjoja poikineen! Lisäksi on muutama muu läheinen lapsi, joille tykkään jonkun pienen muistamisen laittaa. Ei mitään suurta, mutta sellainen pikkupaketti.

Viime vuonna teimme budjettisyistä periaatepäätöksen, että emme ostaneet aikuisille lahjoja ollenkaan. (Systeriä 27v. ei luonnollisestikaan lasketa aikuisiin...) Tänä vuonna aion kuitenkin pyörtää tuon viimevuotisen päätöksen. Käytännössä olin aika huono sitä noudattamaan. Sitäpaitsi lahjoja vain on niin mukava antaa.

Erityisen mukavaa se on, kun löytää juuri saajansa näköisen lahjan. Tiiättehän kun tulee se tunne, että "tuo on pakko ostaa sille..." Stressiä pukkaa siinä vaiheessa, kun haluaa ostaa lahjan, mutta ei ole mitään hajua siitä, mikä se lahja voisi olla. Saajalla tuntuu jo olevan kaikkea, hän ei halua mitään tai muuten vain ei polla itsellä säteile. Pahimmassa tapauksessa aikakin alkaa loppua. Aaaarg! Siihen tilanteeseen en halua joutua. Ensi viikon loppuun mennessä kaiken pitää olla hankittuna aikuisillekin.

Kuvan tonttuparin ostin Halpa-Hallista samoihin aikoihin sipulikorin kanssa. Noin 5 minuuttia Ruususen kotiin tulon jälkeen, hän bongasi takan reunalle laittamani tonttuset ja siitä toiset 5 minuuttia uuden sipuliastiani! Minun ja Ruususen lisäksihän talossamme asustelee vain miesväkeä (Elliä ei lasketa) ja ne ei todellakaan huomaa mitään uusia asioita. Vaikka seinät kaatuisi ympäriltä, niin todennäköisesti eivät huomaisi sitäkään. Korkeintaan ihmettelisivät, että on vähän vilposta... Mutta kyllä naisväki huomaa. Sitäpaitsi Ruusunen on aina niin aidosti ilahtunut ja kohtelias pienistä uusista asioista. Ihasteli kauan tonttuparia ja sipuliastiakin on kuulemma ihana!

Voi Ruusunen, niin olet sinäkin! Y