Vuoden viimeinen päivä

On aika muistella hetki mennyttä vuotta.

Millainen se oikein olikaan?

Mitä kaikkea tapahtuikaan?

Ihan hyvähän tämä vuosi oli. Päivät ja kuukaudet ovat kohdelleet meitä kohtalaisen hyvin. Koko vuoden olen saanut olla kotona lasten kanssa. Miehellä on riittänyt töitä. Pupan fysioterapia saatiin lopettaa ja muutenkin Puppa on voinut hyvin. On saatu elää ihan normaalia vauva-arkea kotona. Ruusunen kulkenut kerhossa. Miris koulussa.

Iloinen muisto on myös Ellin tulo taloon toukokuussa.
Kodissamme kuuluu taas iloista tassujen rapinaa ja koiran tohinaa.

Y

Ikäviäkin muistoja löytyy.
Mieleenpainunut kesämuistoni löytyy mansikoista.
Ne oli niin hyviä, että ahmin niitä ihan liikaa.

Seurauksena suolen tukkeutuminen ja muutama päivä sairaalassa.

Onneksi tukkeuma sentään liukeni itsestään, ettei tarvinut leikata.

Ikävin muisto on kuitenkin tämä järkyttävä elokuun viikko. Varsinkin tuo torstai. Se pysäytti. En edes halua muistella sitä enää.

Keväällä tein omat kotisivut, mutta syksyn tullen vaihdoin kotisivut blogiin. Tämä tuntui enemmän omanlaiselta. Mukavaa tämä on ollutkin. Välillä pinnallisempaa ja välillä vähän syvällisempää tuotosta. Mitä milloinkin on mielen päällä.

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä blogiani kurkkimassa. Erityiset kiitokset kaikille kommentin jättäneille, mutta yhtälailla kiitokset myös hiljaisemmille taustalukijoille. Kiva että olette jaksaneet tupinoitani seurata. Täällä minä olen. Jatkossakin.