maanantai 18. elokuuta 2008

Olipa kerran etuhampaat

Viime viikko oli sanalla sanoen musta. Sellainen viikko, että se tuntuu suorastaan epätodelliselta. Torstaiaamuna tuli se ensimmäinen pommi ja varmasti kaikista pahin. Kamala onnettomuus, jossa oli onneksi suojelusenkelit ja paljon onnea matkassa. Luojan kiitos, ihmishenkiä ei menetetty vaikka kaikki edellytykset siihen oli. Naapurin poika, Miriksen hyvä ystävä siitä nyt lujimmalle joutuu. Toipumiseen menee kuukausia. Niistä ensimmäiset sairaalassa. Mutta onneksi sentään toipuu. En tahdo edes pystyä ajattelemaan sitä, että se olisi oikeasti voinut tapahtua Mirikselle.
Lauantai piti olla kiva päivä. Miris meni luokkakaverin perheen kanssa mukaan kylätapahtumaan. Oli jokiristeilyä, pelimanneja ja kaikkea kivaa. Kunnes kotimatkalla pyöräiltiin ystävän kanssa liian lähekkäin ja kaaduttiin alamäessä asfalttiin. Kotiintuomisina kipeä käsi ja etuhampaat poikki. Voi itku! Ja kun just kerkes tulla ne rautahampaatkin.
No, nyt on käsi kuvattu ja se on lastassa. Huomenna vielä radiologi katsoo kuvat ja varmistaa tarviiko kipsata vai ei.
Hammaslääkäritäti liimasi tänään muovia katkenneiden hampaiden jatkoksi. Totesi myös etuhampaiden heiluvan, joten pehmeällä ruoalla seuraavat kaksi viikkoa, jotta ottaisivat vielä kiinni. Toivottavasti ei nyt enää tuosta tilanne pahenisi. Toisaalta tämä tuntuu pieneltä siihen, mitä Miriksen ystävä joutuu kokemaan. Silti tuntuu niin pahalta...
Lauantaina sanoin miehelle, että on ollut niin raskas viikko, että en jaksa enää yhtään vastoinkäymistä tai ikävää uutista. Ja ollaan vasta lauantaissa, mitähän vielä...

Kuinka ollakaan: ei kahta ilman kolmatta. Sunnuntai-iltana olimme majoittuneet sohvalle katsomaan TV:tä. Lapset oli sängyissään, mutta vasta pienin oli höyhensaarilla. Puhelin soi... Kuka sielä nyt tähän aikaan..?
Naapurista hätääntynyt puhelinsoitto, että toisessa naapurissa palaa! Kengät jalkaan ja juosten ulos. Ei voi olla totta! Naapurissa liekit nousee yli puiden latvojen ja taivas punoittaa, kamala savun haju... Ei voi olla totta! Päässä jyskyttää vain yksi ajatus: Ei voi olla totta!!!
Paloautojen äänet lähestyvät. Lopulta paikalla on kuulemma 12 paloautoa. Ulkorakennus paloi käyttökelvottomaksi. Onneksi vieressä ollut ihan uusi talo saatiin pelastettua eikä ihmisille käynyt kuinkaan.
Syttymissyystä ei ole vielä varsinaisesti tietoa, mutta ilmeisesti palo sai alkunsa salamasta. Täällä oli juuri ennen tulipaloa raivoisa ukonilma. Jyrisi ja salamoi niin, että itseäkin hirvitti. Ja eikös sitä puhuta jostain elosalamoista... Nythän on elokuu.
Yöllä huokaisin miehelle, että onneksi viikko vaihtuu 20 minuutin päästä. Toivon totisesti, että alkanut viikko on edellistä parempi!

4 kommenttia:

AnneK kirjoitti...

No on teillä ollut synkkä viikko.

Toivottavasti tämä viikko on paljon parempi!!

Aikun teki ihan pahaa, kun mietin niitä Miriksen katkenneita hampaita. On voinut olla kova isku.

Ja surku kun mietin sitä onnettomuutta ja luojalle kiitos, naapurintalo säilyi tulipalossa!!!!

Taru kirjoitti...

Parempaa meneillään olevaa viikkoa nyt teille, ja Mirikselle pikaista toipumista!

Anonyymi kirjoitti...

Tästä ojan toiselta puolelta, hei! Tosi hienosti olet kirjoittanut "meidän tien" musta viikosta! Nyt olen jo saanut nukuttua ja ajateltua jotain muutakin mutta vieläkin kaikki tapahtumat pyörivät mielessä aika ajoin ja sunnuntai illan näkymät silmissä! Materiaalia saa aina rahalla mutta terveyttä ei! Onneksi poikien vammat parantuvat vaikkakin vie aikaa. Toivotaan, että ikävät tapahtumat olivat tässä tällä erää!

Anonyymi kirjoitti...

Kummitäti täälä lukee kk:n myöhäässä järkyttäviä juttuja!! Onneksi ei mirikselle käynyt pahemmin! Tarttis vissiin soitella useammin! Huh..t

LinkWithin

Related Posts kanssa Thumbnails