Vuodesta 2009 vuoteen 2010

Jälleen on vuosi vaihtunut. Mistä lie johtuukin, että vuodet tuntuu menevän nykyään paljon nopeammin kuin lapsena tai nuorena. Vastahan sitä juhlistettiin milleniumia ja nyt on jo 2010... Missä se 10 vuotta meni?

Vaikka vuosi on jo virallisesti vaihtunut, niin muistelen vielä hetken vuotta 2009. Kuinka se menikään ja mitä tapahtuikaan?

Suurimman osan vuodesta olin vielä kotona lasten kanssa hoitovapaalla. Ihania kiireettömiä kotipäiviä... Välillä toki vähemmän kiireettömiäkin. Alkuvuosi oikeastaan menikin ihan omalla painollaan, ei mitään erityistä jää sieltä seuraaville vuosille.

Huhtikuussa juhlistimme lähipiirissä häitä ja nehän ovat aina ilon juhlat. Oma osallistumisemme tosin oli melko vajavaista, sillä oksennustauti tuli samaan aikaan vieraisille ja niinpä Miris ja mies jäivät halailemaan kirppiskodin pönttöä meidän muiden lähtiessä juhlimaan. Kyllä harmitti!

Kesä kului kirppiskodin maisemissa ja sen myötä sukulaisten ja ystävien tiiviissä seurassa. Ihanaa kesää varjosti vain heinäkuussa isän sairastuminen. Järkyttävä pelko isän selviytymisestä, joka onneksi lopulta kääntyi parhainpäin. Tapaus lähensi minua ja isää entisestään. Puhuimme isän sairaalassa ollessa kaikesta mahdollisesta. Isä ei todellakaan ole mikään kiiltokuvamainen idylli-isä, päinvastoin, mutta puhumisen taidon isä on aina osannut. Mikään aihe ei ole meille ollut koskaan tabu, kaikesta on voinut puhua. Yleensä rauhallisemmin, mutta aika ajoin myös kiivaammin kumpikin kantaansa puolustaen.

Voisin kertoa isästä ja minusta kaikenlaista, mutta oikeastaan aloin sanomaan vain sitä, että kesä jätti jäljen. Isä ei mielestäni ole ollut enää niin hyvässä kunnossa kesän tapahtumien jälkeen. Syksyllä isä vietti lisäksi yhden viikonlopun terveyskeskuksessa. Tuntuu, että nykyään pelkään jatkuvasti puhelinsoittoa ja sitä, että isälle on tapahtunut jotain ikävää. Isän lähellä haluaisin olla paljon enemmän, kuin nykyään voin olla.

Onneksi kesä ja kirppiskoti mahdollisti sen, että pystyimme olemaan edes hetken aikaa enemmän yhdessä.

Kirppiskoti sai uudet asukkaat elokuussa ja lapset aloittivat koulun ja eskarin. Syyskuussa Puppa aloitti päivähoidon ja minä palasin takaisin työelämään. Lokakuussa päräytin itseni irti ja marraskuussa aloitin uudessa työssä. Siinä olenkin viihtynyt todella hyvin. Nautin töihin menosta ja kaikesta työhöni liittyvästä. Vaikka ratkaisu syksyllä kirpasikin, niin se oli selvästi oikea. Katunut en ole päivääkään.

Tunnetasolla vuosi on ollut aika raskas monellakin tapaa. Monenlaista asiaa on ollut esillä ja mielenpäällä. Toivon nyt alkaneen vuoden tuovan mukanaan enemmän iloisia ja hyviä asioita ja itselle lisää kykyä nähdä niitä. Katsotaan mitä se tuokaan tullessaan meille kaikille.

Kiitos teille kaikille lukijoille siitä, että olette jaksaneet blogiani seurata ja kommenttinne ovat minulle tärkeitä, vaikka itse välillä olenkin laiska kommentoimaan omassa tai muiden blogeissa.
Uuden vuoden lupauksia lupaan olla edelleenkin tekemättä, mutta toivotan teille kaikille koko sydämestäni ihanaa, onnellista sekä positiivisessa mielessä ikimuistoista vuotta 2010!!!