Hiljaiseloa keittiössä

Kovin hiljaista on ollut meidän keittiössä viime aikoina.

Kenwuudi on saanut uinua ihan rauhassa.

Inspiraatio on ollut täysin hukassa.

Kaupan nisutarjonnan varassa on perhe ja vieraat pidetty.

Emäntää on laiskottanut.

Tänään vihdoin pieniä elonmerkkejä.
Ei mitään mullistavaa, mutta sentään

jotain.
Kakkupohjaa ja muuta pientä...
Huomenna on nimittäin aihetta juhlaan.
Ruusunen on täyttänyt 6 vuotta!

Y

Monessa blogissa on pidetty arvontoja ja jospa minäkin nyt sitten vuorostani... Kävijämäärä on raksuttanut jo yli 10 000. Se tuntuu huikealta. Lämpimät kiitokseni teille kaikille vierailijoille.
Sen kunniaksi pidän siis pienen arvonnan, johon voit halutessasi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 1.2 klo 24.00 mennessä. Jos osallistut anonyyminä, niin keksithän itsellesi nimimerkin. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon:

1. Anna-Leena Härkösen Ei kiitos.
2. Divaani lehden 1/2009.
3. Divaani lehden 12/2008.

Lemmikkien säännöt

Ripustetaan lemmikkien luettavaksi erittäin matalalle jääkaapin oveen, eli noin kirsun korkeudelle.

Rakkaat koirat ja kissat,

Astiat, joissa on tassunkuvia ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.

Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata. Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.

En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeen nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös että hännän pitkäksi venyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.

Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen, tai muutkaan temput ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään.

Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia. Kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.

Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ensin, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.

Älämölöä

Viime päivinä olen ollut kovin ajatuksissani. Monenlaisia ikäviä uutisia on tullut tietoomme. Suru-uutisia useampiakin. Läheltä piti -uutisia... Monenlaista hyvin ikävää.

Tällaiset uutiset saavat esiin erilaisia tunteita. Järkytystä, surua, epäuskoa, pelkoja... Halu pitää perhe lähellä entistä tiukemmin. Mielellään siinä ihan näköetäisyydellä ja vain siksi että tietää kaiken olevan kunnossa. Mutta eihän sellainen onnistu. Pakko on päästää mies töihin, lapsi kouluun, kerhoon... On vain uskottava ja luotettava siihen, että mitään pahaa ei tapahdu.

Joskus on asioille myös tehtävä jotain. Yritettävä edes, vaikkei tiedä auttaako se asiaa juuri sillä hetkellä. Varsinkin lasten parasta ajatellen. Kuka heitä puolustaa ja kuka heidän asioitaan ajaa, ellei me aikuiset? Ei kaikkia asioita voi vain niellä ja hyssytellä ja antaa unohtua. Joskus on tartuttava härkää sarvista. Tehtävä jotain. Yritettävä edes. Pidettävä isoa älämölöä. Näytettävä, että tätä asiaa ei ohiteta nyt ihan noin vain. Välittämättä siitä, että ei sen jälkeen ehkä olekaan jonkun mielestä enää niin mukava ihminen. Totuuden soihtuahan ei tungoksessa voi kantaa ilman, että jonkun partakarvat kärähtää (osuva mietelause tämän päivän teepussissa...).

Minä olen nostanut tänään ison metelin asiasta, jonka katson tärkeäksi. Sellaisesta asiasta, jonka keskipisteenä ovat lapset, mutta mihin he itse eivät voi vaikuttaa. Me aikuiset sen päätämme. En yleensä reagoi asioihin ihan tällä tavalla, mutta nyt en halua painaa asiaa villaisella. Syyttävä sormeni ei osoita yksittäistä ihmistä vaan ennemminkin tapaa hoitaa tietty asia. Sen voi tehdä myös toisella tavalla. Turvallisemmalla tavalla. Niin, että kaikki osapuolet voisivat olla turvallisin ja luottavaisin mielin. Niin lapset kuin aikuisetkin.

Kirjoitukseni vaikuttaa varmaan melko sekavalta ulkopuolisen lukiessa. Kun ei tiedä millaisesta asiasta on kyse. Eikä se ehkä ole tässä niin olennaistakaan. Haluan vain sanoa kaikille muillekin, että uskaltakaa puolustaa tarvittaessa oikeuksianne ja erityisesti lasten oikeuksia. Meidän tehtävä on taata heille se turvallinen lapsuus. Eihän lapsi itse voi kovinkaan paljon vielä omiin asioihinsa vaikuttaa. Kaikesta päättää aikuiset. Ne, joihin lasten on voitava turvata ja luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja vielä yksi asia.

Rakastakaa lähimmäisiänne.

Kertokaa ja näyttäkää se heille.

Huomenna se voi olla jo myöhäistä.

Pannusta asiaa

Citymarketissa on ollut syksystä asti keräilykampanja,

jonka tuotteita olen mennen, tullen ja palatessa himoinnut.

Uudelle paistinpannullekin oli tilausta.

Kampanja päättyy tammikuun lopussa ja kuukausia

jatkuneen kuolaamisen jälkeen havahduin siihen.

Nyt tai ei koskaan!

Paistinpannu oli saatava.

Voi että se onkin ihana.

Niinkuin nyt paistinpannu vain voi olla...

Citymarket voisi muuten vallan mainiosti ruveta pikkuhiljaa harkitsemaan pientä (tai vaikka nyt vähän isompaakin...) sponsorointisopimusta tähän suuntaan. On tullut sen verran usein kyseisen kaupan nimi täällä mainittua.

Jos nyt kuitenkin sattuu käymään niin hassusti, ettei sponsorointisopimus toista osapuolta kiinnosta (mitä luonnollisesti epäilen, tämähän on heille ihan uskomaton tilaisuus joka ehkä... no, toistuu ja toistuu...), niin Melkoelli topakkana naisena kieltäytyy jatkossa investoimasta uusiin (ah, niin ihaniin) kampanjapannuihin ja kattiloihin. Sen sijaan käytän jatkossakin sukulaisten ja ystävien sponsaamia häälahjakeittimiä.

Ettäs tiiätte.

Kirja-ale

Kaupoissa on jälleen kirja-ale.

Minäkin olin ensimmäisten joukossa tutkimassa tarjontaa.

On paljon kirjoja, joista haaveilen.

Harmikseni ne on kuitenkin sellaisia,

joita ei alessa näy.

Jotain sentään löysin.

Digifotokoulu kiinnostaa juuri nyt.

Mukaan tarttui myös kaksi vedenkestävää merkkauskynää.

Ostokset Suomalaisesta kirjakaupasta.

6 asiaa minusta

Sain Antzulta haasteen:

1. Link to the person who tagged you.

2. Post the rules on your blog.

3. Write six random things about yourself.

4. Tag six people at the end of you post and link to them.

5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.

6. Let the tagger know when your entry is up.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tässäpä näitä siis on:

1.
Lempijuomani on kylmä Battery.
Juon tätä aivan liikaa.
Täytyyhän minullakin sentään joku pahe olla.

2.

Olen nykyään kotihiiri.

Viihdyn kotona ja olen mm. aika laiska kyläilijä.

Tästä saan ajoittain kuulla napinoita ystäviltäni.

Suotakoon se ilo heille.

3.
Olen aina tykännyt kirjoittaa.
Päiväkirjaa, kirjeitä, runoja...
Aloitin päiväkirjan pitämisen 8 -vuotiaana.
Viime vuosina se on jäänyt olemattomiin,
viimeisin merkintä on kesäkuulta 2006.
Myös runot ja kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt kokonaan.
Nykyään on vain blogi.

4.
Himoitsen kyniä.
Ehkä tämä juontaa juurensa rakkaudesta kirjoittamiseen.
Syksyisin taannun takaisin pikkutytöksi kauppojen mainostaessa
kaikkia ihania erilaisia kyniä ja muita koulutarvikkeita.
Haalin joskus myös hyviä mainoskyniä.

(kuva)

5.

Minulla on karhufobia.

En tiedä mistä se on saanut alkunsa,

mutta metsään minua ei saa.

Ei marjastamaan eikä muutenkaan.

Siellähän on karhuja.

6.

Haen elämääni aika ajoin muutoksia.

Hyviä ja mielenkiintoisia muutoksia.

Haluan kai pitää elämäni liikkeessä, muuten kyllästyn.

Liika "paikalla olo" alkaa ahdistaa.

Haen muutoksia kotiin, työhön, asumiseen, harrastuksiin...

Mihin milloinkin.

Ne piristää.

Haaste on kaikkien vapaassa käytössä,

mutta suuntaan sen nyt vielä erityisesti teille:

Sininen Kaleidoskooppi

Katilein

Mimmuli

Tinttarus

Anu

Krisse

WC

Kutsumattoman vieraan käynnistä pääsemmekin jouhevalla aasinsillalla seuraavaan aiheeseen... Elikkäs meidän hyyssiin/veskiin/saniteettitiloihin... Miksi nyt vain haluat kutsua. Tätä pikkuhuonetta olen vieraamme jäljiltä puunannut erityisellä tarmolla, kuinka ollakaan.
Nyt sain sinne vihdoin myös kauan kaipaamaani pientä muutosta yleisilmeeseen.

Tässä lähtötilanne:

Nurkassa pieni, vihreä "korivaunu" vuodelta kirves ja nuija...

Tilalle olen jo kauan aikaa etsinyt sopivaa hyllykköä.

Nyt se löytyi.

Pieni valkoinen hyllykkö, jossa kaksi koria ja pieni laatikko.

Seinältä riisuin lasten suloiset taideteokset.
Kerkesivät ilahduttaa hiljaisia hetkiämme jo toista vuotta.

Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Pienellä muutoksella sai aivan uuden ilmeen.

Nyt jäin miettimään, että mitä seinille laittaisin.

Takaseinälle pieni hylly ja sivuseinälle taulu?

Ehkä sitten joskus kun sopiva tulee vastaan...

Hyllykkö Citymarketista.

Kutsumaton vieras

Viime viikonloppuna saimme vieraan.

Vieraan, jota emme olisi välittäneet saada ja joka

kaikesta huolimatta on viihtynyt meillä siitä asti.

Vieraamme on viettänyt aikaa vuorotellen jokaisen kanssa.

Vaatimalla vaatinut huomiota itselleen

vuorokauden ajasta riippumatta.

Saanut tahtonsa läpi yksitellen.

Parasta vieraassamme on, ettei se jää meille asumaan.

Huomenna toivon mukaan jatkaa jo matkaa.

En voi peitellä iloa nähdessäni perävalot...

Goodbye Mister Noro!

Pitkästä aikaa...

...olen löytänyt kirpparilta jotain muuta kuin vaatetta.

Eli suloinen emaliastia, 4,50€.

Sieluni silmin jo näen tämän kesällä kuistilla luonnonkukkia tulvillaan...

Harry Potter ja viisasten kivi 6€.
Juoppohullun päiväkirja (pokkari), 2,50€.

Nämä kaksi lehteä eivät suinkaan ole kirpparilta ostettu, vaan tupsahtivat eilen postilaatikkooni. Olin kyllä vakaasti päättänyt olla tilaamatta uusia lehtiä ja päinvastoin lopettaa nykyisinkin tulevien tilauksia. Tämä päätös ei näköjään kauaa pitänyt. Divaaniin tutustun nyt neljän numeron verran. En ole aikaisemmin tätä lukenut...

Anna-Leena Härkönen: EI KIITOS

Pitkästä aikaa luin Anna-Leena Härkösen kirjan. Ei kiitos on helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Tykkäsin erityisesti sen huumorintajusta, joka sai ajoittain nauramaan jopa ääneen. En enää muista, onko samanalaista huumorintajua myös Härkösen muissa kirjoissa.

Aihe miehen haluttomuudesta on mielenkiintoinen. Toisaalta kirjassa ei juurikaan käsitelty syitä siihen, vaan lähinnä sen seurausta naiselle. Jos kyse olisi ollut naisen haluttomuudesta, olisiko se ollut kirjana yhtä ajatuksia herättävä? Liian tavallinen tarina? Olisiko sen seuraukset olleet samanlaiset?

Lopussa ei valmista vastausta asioille ollut. Onkohan sitä oikeassakaan elämässä..?

351 sivua.

"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki."

Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä.

Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan. Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset. Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat:"Mites sun niskat?"

Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

Ulkoilutin kameraa

Kotikaupunkini

Vuodenvaihteessa tapahtui kuntaliitoksia.

Mekin asumme nyt isommassa kaupungissa.

Asukasluku 56 155

(29% Etelä-Pohjanmaan väestöstä).

Työpaikkoja 30 000

(40% Etelä-Pohjanmaan työpaikoista).

Suomen kuudenneksi suurin vähittäiskaupan keskus.

Erityisen vetovoimainen auto-, vaatetus- ja kenkäkaupassa.

28 päiväkotia.

27 ryhmistä.

165 perhepäivähoitajaa.

Yli 30 oppilaitosta.

Erityisen hyvät harrastusmahdollisuudet.

Laaja kulttuuritarjonta.

Kattavat terveydenhoitopalvelut.

Kaikin puolin mukava ja viihtyisä kaupunki.

Ei liian suuri eikä liian pieni,

vaan juuri sopivan kokoinen.

Juuri oikeanlainen.

Meille.

(kuvat)

Sisustusbudjetti

Kirppiskodissahan sisustusideana on siis kierrätys ja minimibudjetti.

Mitä edullisempi, sen parempi.

Ilmainen kaikista paras.

Periaatteena on, että uutta ei osteta.

Tähän mennessä rahaa on mennyt:

• sohvakalusto 50€ (ystävän kautta)
• matto 5€ (kirppislöytö)
• 2 rullaverhoa olohuoneeseen + 1 makuuhuoneeseen yht. 40€ (edelliseltä asukkaalta)
• mikroaaltouuni 30€ (edelliseltä asukkaalta)
• joulukynttelikkö 3,90€ (uusi)
• värilliset jouluvalot 2€ (uudet, näkyy kuvassa)

Yhteensä 130,90€.

Eikös köyhäily ole päivän trendisana..?
Otamme siis trendikkäästi ja ilolla vastaan lahjoituksia myös jatkossa...

Kurkistus peilikaappiin

Olen laiska pakkaaja. Reissuun lähtiessä pakkaaminen jää aina viime hetkeen. Ja kun lähtijöitä on useampia, niin sitä pakattavaakin riittää.
Kirppiskotiin menon olen halunnut tehdä mahdollisimman vaivattomaksi. Sehän on kuin toinen koti ja haluan siellä olevan kaiken mahdollisen valmiina. Siis tyyliin "vain vaatteet mukaan ja menoksi." Eihän se reissuun lähteminen tällä pataljoonalla ihan noin yksinkertaista ole, mutta yritän silti huijata itseäni mielikuvalla.

Rakastan purkkeja ja purnukoita. Niitä löytyy minulta joka lähtöön. Olin taannoin kauan aikaa mukana Oriflamessa ja niiltä ajoilta minulle on jäänyt ihan järkyttävä määrä kaikenlaista purnukkaa. Olen syytänyt niitä ystäville ja tuttavillekin kassi kaupalla, mutta aina vain niitä piisaa. Lisäksi olin viime vuonna mukana Amwayssä ja niitäkin tuotteita siis löytyy. Uusien purnukoitten ostamista suorastaan välttelen tällä hetkellä. Sitäpaitsi kotona lasten kans ollessa näitä kuluukin nyt vähemmän.
Kirppiskodin kylppäriinkin löytyi kotoa siis kaikenlaista tarpeellista .

Alahyllyltä löytyy perusjuttuja ihonhoitoon:

• Vasemmalla kaksi apteekin perusrasvaa. Näitä voi käyttää koko perhe.
• Pieni hammastahnatuubi on ilmaiseksi saatu näyte KappAhllista.
• Nivean silmänympärysvoiteen ostin varta vasten tänne kaappiin.
• Mary Kayn kosteusvoide.
• Oriflamen kasvovesi ja puhdistusmaito.
• Amwayn uusi ja avaamaton kasvovesi pakkauslaatikossaan.
• Oriflamen roll-on.
• Edessä Amwayn iso hammastahnatuubi

Lisäksi alahyllyltä löytyy:

• Vauvan kylpyaine. Ilmainen näytepurkki.
• SP:n (System Professional) hiuksiin jätettävä hoitoaine.
• Amwayn muotovaahto ja hiuskiinne.
• Amwayn suihkedeo.
• Kynsilakan poistoaine.
• Oriflamen kuorinta-aine ja kasvonaamio.
• Oriflamen ja Yves Rocherin hajuvesi. Jälkimmäinen avaamaton laatikossaan.
• Hiusvahaa pieni ilmaisnäytepurkki.
  

Ylähyllyltä löytyy vielä:

• Hiusharja ja harva kampa.
• Oriflamen E-vitamiinivoide.
• Kaksi Oriflamen meikkipussia, kultainen ja sininen.
• Oriflamen hajuvesi.
• Korvapuikkoja.
• Hammasharjan suojakoteloita.
• Meikkivoide (kaupasta, en muista merkkiä).
• Oriflamen kokovartalovoide.
• Oriflamen huulipuna, kulmakynä, kajaali ja kivipuuteri. Kajaalin ostin varta vasten tänne kaappiin.
• Maybellinen ripsiväri myös varta vasten tänne ostettu.

Kaapin päällä on lisäksi kaksi kosmetiikkalaukkua, Mary Kayn käsienhoitopaketti sekä muotovaahtopurkki.
Kyllä näillä jo aika pitkälle pärjää ja hyvä vain, kun tulee käytettyä pois...

Tässä kylppärin kaapin sisältöä näyttäessä ja luetellessa tulee kyllä mieleen, että kaikkea tämä blogin pitäminen saakin aikaan. Siis onkohan oikeesti ihan tervettä esitellä julkisesti omaa kylppärin kaapin sisältöään?!?
Mitähän esittelen seuraavaksi... sukkalaatikon sisällön?!

Kylppäri

Kirppiskodin sisustuksessa ei juurikaan muutoksia ole tapahtunut.

Aika askeettistahan siellä on edelleen.

Enkä tiedä onko se edes sisustettu.

Ehkä lähinnä kalustettu...

Hyvin me silti siellä viihdytään.

Pikkuhiljaa kalustetaan ja sisustetaan lisää.

Miten nyt mitäkin saadaan haalittua kasaan.

Kylppärin oveen toin kotoa opasteen.

Ei etsivät eksy.

Kylppäristä löytyy nyt pyykinpesukonekin.
Sohvaystäväni bongasi meille myös tämän masiinan.
Joku oli ostanut uuden ja vanha jäi tarpeettomaksi.
Meille siis pääsi.
Hintaa jäi 0€.
Kotiinkannettuna.

Edellinen asukas jätti meille pyyheoppaat...

... ja pirtsakkaan suihkuverhon.

Kirppiskoti on alunperin suunniteltu pyörätuoliasukkaalle.

Siksi siis pesuallas on erikoisempi ja pönttökin "keskellä lattiaa."

Lattialle kaipaisin vielä kosteantilan mattoa.

Loppiainen ja loman loppu

Toiset haluavat poistaa joulukoristeet heti joulupyhien jälkeen. Toiset taas loppiaisena ja jotku vasta Nuutin päivänä. Tapoja on monenlaisia.

Kirppiskodilla ei paljoa joulujuttuja ollutkaan. Vain kuvan kynttelikkö keittiössä jouluverhojen kaverina ja olohuoneen ikkunassa värilliset valot. Verhot jäivät vielä paikoilleen, mutta valot otin eilen pois kotiin lähtiessä.

Kotiin tulimme illalla ja täällä on kaikki joulukoristeet kuusta myöten vielä paikoillaan. Tänään on tarkoitus riisua kuusi juhla-asustaan ja muutenkin poimia joulukoristeet talteen taas tulevia jouluja varten.

Reissu oli mukava. Sukulaisia ja ystäviä nähtiin ja syntymäpäiviäkin juhlittiin. Lunta oli paljon ja talvi tuntui oikealta talvelta. Iloinen yllätys oli kaikille, kun kotiin tullessa huomasimme, että täälläkin oli satanut lunta. Oikein kunnolla! Miesväki meni heti tekemään pihalle lumitöitä ja Ruusunen halusi hiihtää.

Nyt on sitten taas arki alkanut. Kaikki pyhät on takanapäin ja mies on mennyt töihin, Miris kouluun. Seuraava joulu vasta vuoden päästä...

Tess Gerritsen: LUUTARHA

Tess Gerritsenin kirjat ovat minulle varma valinta. Olen lukenut ne kaikki ja yhtään huonoa kirjaa ei ole tullut vielä vastaan. Päinvastoin tuntuu, että jokainen kirja on vain edellisiään parempi. Tämä ehkä paras kaikista? Jos lukuaikaa olisi samanlailla kuin joskus nuorempana, tämänkin kirjan olisi ahminut parissa päivässä. Niin mukaansa tempaava tarina oli. Erilainen Gerritsenin kirja siinä mielessä, että tapahtumat sijoittuivat osittain nykyaikaan ja osittain 1830 -luvulle. Jollain tavalla kirjan 1830 -luvulle sijoittuvat tapahtumat toivat mieleeni Viiltäjä-Jackin päiväkirjan... Sitä viiltävää jännitystä löytyy tästäkin kirjasta. Suosittelen ehdottomasti jännityksen ystäville.

Sivuja 383.

Julia Hamill tekee uuden kotinsa puutarhassa karmaisevan löydön: hänen lapionsa kalahtaa naisen pääkalloon. Vauriot viittaavat kuolinsyytutkija Maura Islesin mukaan selvästi murhaan, mutta aika ja kivinen maaperä ovat peittäneet murhatun unohdukseen.

1830-luvun Bostonissa lahjakas mutta varaton Norris Marshall rahoittaa lääketieteenopintojaan kaivamalla hautausmaalta tuoreita ruumiita opettajansa leikkauspöydälle.

Tämä kalmankatkuinen liiketoiminta kuitenkin kalpenee yliopistosairaalan liepeillä käynistyvän tapahtumaketjun rinnalla. Ensin erään nuoren sairaanhoitajan ruumis löytyy pahoin runneltuna. Kun sama kohtalo vie arvostetun lääkärin, Norris huomaa joutuneensa ruumiskauppansa tähden pääepäillyksi.

Todistaakseen viattomuutensa Norrisin on löydettävä ainoa murhaajan nähnyt todistaja. Rose Connelly on kaunis köyhä ompelijatyttö, jolla on hoidettavanaan lapsivuoteelle kuolleen siskonsa vauva. Hän pelkää olevansa tappajan seuraava uhri.

Seinäkalenterit

Vuoden vaihtuessa myös seinäkalenterit menivät uusiksi.

Miris valitsi itsellensä eläinystäviä.

Ei siis vielä autokalenteria tms.

vaan pysyi eläinkalenterissa viime vuoden tapaan.

Ruusunen halusi ehdottomasti Bratz -kalenterin.

Muita vaihtoehtoja ei edes huomioitu.

Melkoelli ripustaa keittiön seinälle tylsähkön energialaitoksen mainoskalenterin.

Onhan se joka tapauksessa selkeä ja muistiinpanotilaakin on...

Samoilla linjoilla siis edellisvuoden kalenterin kanssa.

Kirppiskodin seinällekin ilmaiskalenteri, tottakai.

Kissanruokapurkkien mukana kaupasta saatu kalenteri.

Taskukalenteri

Minulla on huono muisti. Oikeasti huono muisti. En tiedä kuvittelenko, mutta mielestäni en ole ollut tällainen harvapää ennen lapsia. Todennäköisesti kuitenkin kuvittelen...

En muista menojakaan, jos en kirjaa niitä ylös. Aina sekään ei auta.

Kirjoitan menoja ja muita muistettavia asioita taskukalenteriini. Minulla on mustat kalenterin nahkakannet, jotka olen joskus saanut töistä. Niihin olen ostanut kalenteriosan kirjakaupasta. Nytkin ostin sen jo ennen joulua. Loppuvuodesta aina nautin saadessani täyttää uutta kalenteria. Vielä sielä ei ole juuri muuta kuin tärkeitä muistettavia merkkipäiviä ja muutama muistettava asia alkuvuodelle. Siitä ne päivät taas täyttyvät.

Yleensä kalenteri kulkee käsilaukussa mukanani joka paikkaan. Sieltä sen saa helposti kaivettua esille tarkistamista tai täydentämistä varten. Minun lisämuistini.

Perhe matkalla

Eilen pakattu perhe autoon ja taas tien päälle.

Määränpäänä kirppiskoti.

Tiedossa ystäviä, sukulaisia ja pikkuväen syntymäpäiviä.

Ihanaa.

Matkakin meni syvän hiljaisuuden vallitessa takapenkillä. Olisi varmaan voitu ajella vaikka Kiinaan asti... Kiitos siitä kuuluu Joulupukille, joka toi lapsille kannettavan DVD:n kahdella näytöllä. Mahtava matkakaveri! Kotona olevan DVD-laitteen kaukosäädin on rikki ja sitä myötä masiina on käyttökelvoton. Niinpä joululahjaksi saatu elokuvakin oli vielä katsomatta. Eilen lapset saivat sitten katsoa sen matkalla.

Tätä joulutarinaa on kehuttu kovasti.

Minäkin olen siis jo levyä pitänyt käsissäni ja äänetkin kuullut...

Koskahan näkisin itse elokuvan..?