Minä täällä moi...

Muistatteko vielä minut?

Kirjoittelin tänne tässä taannoin ahkerastikin.

Viime aikoina on kuitenkin ollut kovin hiljaista.

Olen ollut poissa blogimaailmasta kuukausia, ihan tarkoituksella.

On ollut niin paljon muuta, kaikenlaista muuta.

Hyvää ja huonoa, niinkuin elämässä aina.

Kevät on mennyt muutosten tuulissa.
Isojen muutosten.

* * *

Pitkän ja vaikean mietinnän jälkeen tehtiin ratkaisu:

minä ja lapset muutimme kerrostaloon toukokuun alussa.

Mies jäi omakotitaloon.

Tällä kuviolla siis jatketaan tästä eteenpäin.

Päivä kerrallaan.

Elämä heittää häränpyllyä.
Pienet arkiset asiat tuntuu välillä todella vaikeilta.
Koti ei tunnu kodilta,
yritän rakentaa sitä pikkuhiljaa.
Kuten koko elämän palasia.
Kaikesta huolimatta pieniä onnenpipanoitakin mahtuu mukaan.
Elämäähän tämä silti on sen kaikessa kirjavuudessaan.

Palataan taas pienin palasin siis tännekin.