Nyt on sitten palattu takaisin töihin. Viime viikko oli aika haipakkaa ja iltaisin olin melko väsyksissä. Koti oli kuin pommin jäljiltä, kun päivisin oli töissä ja illat meni ruokaa laittaessa, vanhempainilloissa, lasten harrastuksissa sun muissa juoksevissa asioissa. Lauantaina olin Miriksen kanssa kirppistapahtumassa myymässä lasten pieniä vaatteita ja se meni aivan mukavasti. Myyntiä tuli 138€ ja koska en tällä kertaa ehtinyt katsella muiden myyjien tarjontaa, jäin tapahtumasta jopa plussan puolelle!
Alkuviikosta nautin. Olin maanantain ja tiistain iltavuorossa, mutta koska vein Pupan heti aamusta hoitoon, sain kaksi aamupäivää olla ihan yksin kotona. Se on harvinaista herkkua minulle ja voin sanoa; nautin!
Puuhastelin kotona kaikessa rauhassa ja sain jopa tätä pommialuetta raivattua jonkunlaiseen ojennukseen. Joskus siivoaminen on suorastaan terapeuttista. Se on kuin laittaisi omaa elämäänsä järjestykseen, kun saa huushollia ojennukseen. Kaikenlaista pikkusälää, paperia sun muuta rompetta nakkelin surutta myös roskiin.
Olen ideoinut itselleni uuden tavan päästä ylimääräisestä rojusta eroon. Jos jään miettimään jonkun tavaran kohdalla heittääkö menemään vai säästääkö, niin ajattelen mielessäni muuttokuormaa. Jos siis muuttaisin, haluaisinko viedä kyseisen romppeen mukanani uuteen kotiin. Aika usein vastaus on ei ja niin on taas rojua yksi vähemmän kotona, enemmän roskiksessa tai kirppiskuormassa.
Tämä ajatus jäi päälle loppukesästä kirppiskotia tyhjätessä, jolloin kauhistutti se tavaran määrä, joka olisi pitänyt tuoda takaisin jo ennestään tavaraa täynnä pursuavaan kotiin. Kyllähän täällä kotona edelleen tekemistä piisaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Pieniä yksittäisiä asioita kerrallaan. Sitäpaitsi, olen niin mukavuudenhaluinen muija, että haluan tuota harvinaista vapaa-aikaani käyttää muuhunkin kuin siivoamiseen. Kuten vaikkapa tähän tuikitärkeään netissä notkumiseen... Tänään Puppa viettää kotipäivää. Aamuyön vietin valvoen ja oksennuksesta likaisia petivaatteita pesten. Miehen kotiuduttua töistä morjenstamme ovella ja minä lähden illaksi töihin miehen jäädessä kotiin lasten kanssa. Kuva muuten ei valitettavasti ole Pupan puunatusta huoneesta, vaan Valkeakosken asuntomessuilta. Tuo Brion sänky on mielestäni ihana!
.JPG)
2 kommenttia:
Ihan samat fiilikset on tuosta siivoilusta: on kuin mieltänsä putsaisi kun siivoaa.
Toisinkin päin tämä sujuu, eli kun tässä tuntui että oli mieli niin täynnä "rojua" kun mietti miljoonaa asiaa yhtä aikaa, niin ei pystyny siivoomaan kotona ollenkaan. Sitten kun ne asiat mielessä "siivoutui", sai taas uutta vaihdetta päälle huushollinkin kanssa. Joka olikin kyllä jo aivan pommivaiheessa..
Tsemppiä arkirumbaan!! Oot oikeessa, ne yksinäiset aamupäivät on yhtä juhlaa!!!
Sekin on kyllä totta, että jos nuppi on sekaisin kaikenlaisista asioista, niin ei pysty tarttumaan mihinkään tekemiseenkään. Sitä vaan pyörittelee niitä asioita päässään eikä saa mitään järkevää aikaseksi. Kiva kuulla, että muillakin kuin minulla niin! =)
Lähetä kommentti