tiistai 17. helmikuuta 2009

Kotia vailla

Eilen kuulin ohimennen radiosta puhetta siitä, kuinka ulkomailta on parin viime vuoden aikana adoptoitu paljon koiria Suomeen. Ennen Ellin tuloa minäkin harkitsin vakavasti adoptiota.
Minulla on ollut koira aina. Ennen Elin tuloa taloon, meillä oli vuoden koiraton jakso. Se on pisin aika koko elämäni aikana ilman koiraa. Se tuntui oudolta, tyhjältä. Kodissahan kuuluu olla koira. Parhaimmillaan niitä on ollut kolmekin yhtäaikaa. Olen aina ollut koiraihminen. Ihan lapsesta asti. Tuon koirattoman vuoden aikana koirakuume tietysti oireili lähes päivittäin. Toisaalta järki käski odottaa vauvan kasvamista isommaksi, toisaalta ei millään olisi malttanut.
Suunnittelin tuolloin, että meille tulee koira Espanjasta. Ei mitään näyttelykoiraa, vaan katujen kasvatti. Päivittäin tutkin netissä uusia koirailmoituksia etsien sitä meille sopivaa. Tiesin millainen sen tulisi olla. Sopiva löytyikin noin puolen vuoden etsinnän tuloksena, mutta se meni meiltä ohi. Joku muu ehti ensin. Toista koiraa taas ei suositeltu lapsiperheeseen.
Jäimme siis taas odottamaan ja seuraamaan koirailmoituksia.
Lopulta ystävät ja mieheni houkutteli minut kuitenkin ostamaan Suomesta paperikoiran. Ettei tulisi mitään yllätyksiä. Jos vaikka näyttelystäkin innostuttaisiin...
Sen tuloksena Elli sitten tuli taloon. Näyttelyt on jääneet ajatusasteelle toistaiseksi, mutta täydellinen koira se on meille.
Vaikka meidän perheessä lopulta päädyttiin tähän ratkaisuun, niin muitakin vaihtoehtoja siis on. Olen kuullut ihania tarinoita myös adoptoiduista koirista. Täydellisiä koiria on monenlaisia. Jokainen ratkaisee asian omalla kohdallaan.

Pentutehtailu on asia erikseen ja sitä en hyväksy missään muodossa.

Kuvat Espanjan kulkukoirat ja Espanjan koirat.

4 kommenttia:

Tirlitta kirjoitti...

Eräs ystäväni otti tuollaisen katujen kasvatin Espanjasta. Aluksi koiruli oli kovin pelokas ja arka, mutta nykyisin on ihan erimoinen. Heidän talossa oli jo ennestään koira, joten sekin loi omanlaista jännitettä uuden tulokkaan kanssa.

Minä koirakuumeilen koko ajan. Haluaisin lapinporokoiran :) En ole vielä saanut miestä lämpenemään ajatukselle.

mimmuli kirjoitti...

Minulla on ollut kodittomien tarhalta koira, mitä tervein ja ihanin koira maailmassa, mutta asia on kaksipiippuinen...jos ostat paperittoman koiran voit todella saada ihan mitä vain...ja panetutehtailijoita on ikäväksi suomessakin jo aivan liikaa=( ja ostamalla paperittoman koiran silloin vain tukee kyseistä tehtailua..kodittomia koiria on meillä suomessakin liikaa=( Ja liian helpolla niistä luovutaan, koirahan on perheenjäsen ja ansaitsee siinä paikkansa=)

Sussu kirjoitti...

Riipii sielua tuo ekan kuvan koira.


(Hyviä uutisia mun blogissa... käy kurkkaamassa!)

Katilein kirjoitti...

Oi, mitä koiruleita :) Minä olen ihan kissaihminen, mutta hyvin tulen toimeen koirienkin kanssa. Pentutehtailua en minäkään ymmärrä.

LinkWithin

Related Posts kanssa Thumbnails