Käsilaukun sisältö

Tällä viikolla hukkasin kännykkäni käsilaukkuun.

Olin aivan varma,

että olin sen aamulla tipauttanut laukkuun ennen töihin lähtöä.

Töissä kaivelin ja kaivelin, mutta ei löytynyt.

Tupisten aloin tyhjätä laukun sisältöä työpaikan kahvipöydälle.

Työkavereissa tilanne aiheutti lähinnä yleistä hilpeyttä ja ehdotuksia laukun sisällön siivoamisesta...

Minähän ostin tämä isomman laukun syksyllä.
Sinne piti mennä näppärästi samaan laukkuun Pupankin tavarat.

No, Pupan tavarat on olleet ihan eri laukussa ja minun kassini on imenyt sisäänsä muuten vain kaiken mahdollisen...

Kipattuani laukun sisällön tänään pöydälle, sain saldoksi mm:

* 3 silmälasikoteloa
* lompakko
* 18,90€ rahaa kolikoina erikseen
* 2 kännykkää (oma ja Ruususen "leikkikännykkä")
* kalenteri
* 2 nenäliinapakettia
* särkylääkepaketti
* 3kpl siteitä
* 2 muumilaastaria
* lasten suppo
* 2 avainnauhaa (ilman avaimia)
* muistitikku
* lasten neuvolakortit
* 3 toimivaa ja yksi rikkinäinen kynä
* askelmittari (johon täytyy ostaa patterit)
* marseille -saippua
* 2 lakritsipatukkaa (on niin kovia, että näitä ei kukaan enää syö...)
* 3 SaniFanin mainospastillia (näitä ei muuten vain kukaan enää syö...)
* 2 lasten tarraa
* mainoshuulirasva sekä huulikiille (kuka tätä on järsinyt, Ellikö?)
* 2 Ruususen pompulaa ja 4 kpl pinnejä ja nipsuja
* käsittämätön määrä kaikenlaista paperia ja roskaa:
kuitteja, joissa ei ole mustetta näkynyt enää aikoihin, pari vanhaa junalippua toukokuulta 2009, Hesburgerin alennuskuponkeja (voimassa 26.4.2009 ja 10.12.2009), Citymarketin etukuponki (voimassa 9.5.2009), Lindexin etukuponki (voimassa 14.2.2009), Kapp Ahl:n etukuponki (voimassa 24.8.2009) Helsingin kartta, kirjaston aukioloajat, kauppalista, Formula -raaputusarpa, kauppakuitteja, ravintolakuitteja, lasten rannekellojen takuutodistukset, kortti joka piti antaa mutta joka unohtui laukun pohjalle, resepti, pääsylippuja jne...

Kun heitti yli puolet sisällöstä roskiin ja muuten vain tyhjensi epäolennaisesta, niin tulipa taas tilaa.

Tätä pitäisi selvästi harrastaa useammin, kuin kerran-kaksi vuodessa...

Vatkuli

Se on äidin ja isän kihlalahja.

Noin 36 vuotta vanha.

Minun käytössä noin 20 vuotta.

Toinen vispilä irtoilee, jää muusiin kiinni.

Painava.

Toimiva.

Lähes täydellinen.

Kuluttajapaneelista tuli kiitospostia.

Uusi vatkain.

Kokeilin ja testasin.

Oli tehokas, liiankin.

Taikina roiskui pitkin keittiötä.
En tykännyt.

Samassa paketissa tullut Nipsu -muki oli mieluisampi.

Vaateostoksilla

Tällä viikolla kiertelin jälleen vaatekaupoissa. On aika kliseinen lause jo se, että lasten vanhemmat (lue: äiti) ostelee vaatteita vain lapsilleen ja oma pukeutuminen on sitten ihan retuperällä. No ei ehkä ihan kaikkien kohdalla, mutta minun kohdalla ainakin niin paikkansa pitävä. Mistä se sitten johtuu?

Voin puhua vain omasta puolestani. Minulla siihen taitaa olla montakin syytä. Lapset tietysti kasvavat todella nopeasti ja tuntuu, että jatkuvasti saa olla tekemässä jotain vaatehankintaa. Edelliset käyvät pieneksi tai menevät rikki. Sitäpaitsi rakastan ostaa lasten vaatteita. Ne vain on ihania ja minusta on mukava nähdä lasten iloiset ilmeet uuden vaatteen johdosta. Ostelishan niitä vaikka kuin, jos vain budjetti antaisi myöten.
Siinäpä taas yksi syy, miksi itselle ei tule ostettua ollenkaan samoissa määrin vaatteita. Eli kun budjetti on rajallinen ja lapset todella tarvii uusia vaatteita, niin kyllä siinä silloin vain omista tinkii. Kotona ollessa ei ole ollut niin väliäkään, vaikkei vaatteet mitään viimeistä huutoa ole. Ei lapset niitä moiti ja mieskään tuskin huomaa.

Niin, ja vielä sellainenkin syy on olemassa, että minä yksinkertaisesti olen huono ostamaan itselle vaatteita. Aniharvoin varaan oikeasti aikaa siihen, että menisin itselleni ostamaan jotain. Silmäilen aikuisten rekkejä yleensä siinä ohimennen ja ei ole aikaa mennä sovittamaan niitä. Tai lapset on mukana ja niiden kanssa ei viitsi sovituskoppiin tunkeutua (kokemusta siitä, että yksityisyys ei ole tuolloin kovinkaan taattua...). Sitäpaitsi, vaateshoppailu on mukavampaa ystävän kanssa. Silloin on luotettava makutuomari mukana ja samalla saa turista muutakin mukavaa, käydä syömässä tai kahvilla jne... Mut hei, koska olis taas molempien kalenterissa aikaa ja kukkarossa rahaa shoppailulle?!

Tilannehan on tällä hetkellä kuitenkin se, että nyt oikeasti tarvisin uusia vaatteita. Minulla on mm. tasan yhdet farkut, jotka mahtuvat päälle ja joita voin siis ihmisten ilmoilla pitää. Siis jos en halua tuulihousuissa tai fleecehousuissa kulkea. Töissä en halua sellaisia pitää, vaikka periaatteessa meillä kyllä voi mennä vaikka verkkareissa ja aamutossuissa töihin. Farkkuja löytyy kyllä kaapista, mutta ovat kummasti kutistuneet.
Tuliskohan halvemmaksi tiputtaa paino ennen Puppaa edeltäviin kilomääriin? Vai ostaako uusia vaatteita..? Kas siinä vasta kysymys.

Ja voi mitä jaarittelua tästä asiasta nyt tuli.

Kauppareissulla mukaan tarttui kuitenkin jälleen vaatetta Ruususelle:

Sekä Mirikselle:

Tarpeeseen tuli tosin nämäkin.

Lindexistä.

Kuva-arvoitus

Vapaapäivä, yksin kotona.

Mikä rauha.

Mikä hiljaisuus.

Mikä nautinto!

Nautinto siitäkin huolimatta, että käytän sen huushollin raivaamiseen.
(No joo, ja vähän netissä notkumiseen...)
Koivun lehtiä alkoi olla enemmän sisällä kuin ulkona.
Ellin pyörähtäessä kierros pihamaalla,
turkkiin tarttuu kaikki käpyä pienemmät.
Lasten käsiin taas tarttuu kaikki mahdollinen ja kulkeutuu paikasta A paikkaan B,
mutta ei toisinpäin.
Ei myöskään paikasta B paikkaan C.

C, niinkuin likapyykkikori.

Niin, ja se arvoitus:
Mitä kuvasta puuttuu?

Benetton

Mietin mitä ostaisin työkaverille vauvalahjaksi, kunnes muistin pienokaisen äidin tykästyneen Benettonin vaatteisiin. Niinpä minä suuntasin elämäni ensimmäisen kerran Benettonin liikkeeseen.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Olin kuvitellut siellä kaikkien hintojen olevan potenssiin kaksi, mutta ihan saman hintaisia vaatteita sieltä löytyi, kuin vaikkapa H&M:lta. Saattoi olla kalliimpaakin tarjolla, mutta ainakin myyjän minulle esittelemät vaatteet olivat aivan kohtuuhintaisia.

Löydettyäni vaaville sopivan lahjan, katselin myös isompien lasten vaatteita.

Ostoskassissa kotiin tuli:

Ruususelle logo -pusero.

Mirikselle pitkähiainen printtipusero.

Tuskin silti tästä lähtien ensimmäisenä Benettonille pyyhällän, kun lapset tarvitsevat vaatteita, mutta ehkä kuitenkin silloin tällöin käyn tarjontaa kurkistamassa. Sitäpaitsi, sain siellä todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Sitä en esim. H&M:ltä saa, jossa myyjän näkee yleensä vain kassalla.

Ajankohtaiset

- petivaatteiden pesua kello kolme yöllä, kiitos oksennustaudin.

- huushollin loputtomalta tuntuva kaaos.

- syyskuun budjetti.

- väsy.

- "näärännäppy" Ellin silmäkulmassa osoittautuikin punkiksi.

+- töitä.

+- pieni jännitys ja odotuksen tunne työhakemusten jättämisestä.

+ punkin tunnistava ja punkkipihdit omistava naapuri.

+ uusi pyykkiteline pihalla --> puhtaan pyykin raikas tuoksu.

+ uudet rillit.

+ ystävä & pitkä puhelu.

+ terveys (oksennustauti on silti pientä).

+ Pupan jääminen aamulla hoitoon ensimmäistä kertaa ilman itkua.

+ kaunis ja lämmin syksy.

Työhakemus

Eilen kirjoitin työhakemusta. Hakemani paikka on sellainen, johon oikeasti todella toivoisin pääseväni. Keskityin hakemuksen tekemiseen tosissani ja parin tunnin pakertamisen jälkeen siitä tulikin mielestäni todella hyvä. Olin itse erittäin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Minähän siis olisin tietysti täydellinen työntekijä siihen paikkaan!

Työhakemus tuli lähettää sähköpostilla. Mietin pitkään myös sähköpostin oikeita sanamuotoja, tärkeitä ensivaikutelman antajia. Kaiken tulisi olla täydellistä.
Lopulta olin tyytyväinen lyhyehköihin saatesanoihin ja jännittyneenä painoin lähetä -nappulaa.
Sinne se meni! Nyt vain odotellaan...

Puuhastelin jotain olematonta ja aina välillä kävin kurkistamassa, jos vaikka sähköpostiin olisi tullut viestiä mahdolliselta tulevalta uudelta työnantajalta. Ei mitään.

Kunnes...

Jostain se ajatus yhtäkkiä päähäni putkahti: liitetiedosto!
Unohdin liittää koko hakemusta sähköpostiin! Siis voi ei!!!
Suitsutettuani ensin hakemuksessakin monipuolisia ATK-taitojani unohdan sitten lisätä liitetiedoston sähköpostiin. Että voikin olla noloa!
Pinkaisen takaisin koneelle ja lähetän liitetiedoston, kaksi ja puoli tuntia myöhemmin.

Siis tosi mahtava ensivaikutelma!

Jos katselis muita vaihtoehtoja...

Arkirumbaa

Nyt on sitten palattu takaisin töihin. Viime viikko oli aika haipakkaa ja iltaisin olin melko väsyksissä. Koti oli kuin pommin jäljiltä, kun päivisin oli töissä ja illat meni ruokaa laittaessa, vanhempainilloissa, lasten harrastuksissa sun muissa juoksevissa asioissa. Lauantaina olin Miriksen kanssa kirppistapahtumassa myymässä lasten pieniä vaatteita ja se meni aivan mukavasti. Myyntiä tuli 138€ ja koska en tällä kertaa ehtinyt katsella muiden myyjien tarjontaa, jäin tapahtumasta jopa plussan puolelle!

Alkuviikosta nautin. Olin maanantain ja tiistain iltavuorossa, mutta koska vein Pupan heti aamusta hoitoon, sain kaksi aamupäivää olla ihan yksin kotona. Se on harvinaista herkkua minulle ja voin sanoa; nautin!

Puuhastelin kotona kaikessa rauhassa ja sain jopa tätä pommialuetta raivattua jonkunlaiseen ojennukseen. Joskus siivoaminen on suorastaan terapeuttista. Se on kuin laittaisi omaa elämäänsä järjestykseen, kun saa huushollia ojennukseen. Kaikenlaista pikkusälää, paperia sun muuta rompetta nakkelin surutta myös roskiin.

Olen ideoinut itselleni uuden tavan päästä ylimääräisestä rojusta eroon. Jos jään miettimään jonkun tavaran kohdalla heittääkö menemään vai säästääkö, niin ajattelen mielessäni muuttokuormaa. Jos siis muuttaisin, haluaisinko viedä kyseisen romppeen mukanani uuteen kotiin. Aika usein vastaus on ei ja niin on taas rojua yksi vähemmän kotona, enemmän roskiksessa tai kirppiskuormassa.

Tämä ajatus jäi päälle loppukesästä kirppiskotia tyhjätessä, jolloin kauhistutti se tavaran määrä, joka olisi pitänyt tuoda takaisin jo ennestään tavaraa täynnä pursuavaan kotiin.

Kyllähän täällä kotona edelleen tekemistä piisaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Pieniä yksittäisiä asioita kerrallaan. Sitäpaitsi, olen niin mukavuudenhaluinen muija, että haluan tuota harvinaista vapaa-aikaani käyttää muuhunkin kuin siivoamiseen. Kuten vaikkapa tähän tuikitärkeään netissä notkumiseen...

Tänään Puppa viettää kotipäivää. Aamuyön vietin valvoen ja oksennuksesta likaisia petivaatteita pesten. Miehen kotiuduttua töistä morjenstamme ovella ja minä lähden illaksi töihin miehen jäädessä kotiin lasten kanssa.

Kuva muuten ei valitettavasti ole Pupan puunatusta huoneesta, vaan Valkeakosken asuntomessuilta. Tuo Brion sänky on mielestäni ihana!