Ravun vuosi 2010

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä oli mielenkiintoinen horoskooppi vuodelle 2010. Jälkeenpäin en koskaan muista, mitä sille vuodelle oli luvattu ja menikö vuosi ennustusten mukaan. Niinpä kirjoitan sen nyt tähän itselleni muistiin. Ja muillekin rapunaisille.

Karsi elämästäsi kaikki turhuudet

YLEISTÄ:
Jos olet toiminut ravulle tyypillisesti takertuen kaikkeen tuttuun ja turvalliseen, joudut seuraavan kahden vuoden aikana tarkistamaan toimintamallejasi. Sinun on pakko rohkeasti ponnistaa itsesi irti kaikesta sellaisesta, joka ei enää palvele jatkosuunnitelmiasi. Seitsemän vuoden välein ilmaantuva tyytymättömyysjakso ei aina ole helpoimmasta päästä, koska kivuliaat asiat nousevat pintaan. Velvollisuudet tuntuvat lisääntyvän ohi kipukynnyksen.
Rapujen kuivakkaa seitsenvuotiskriisiä pehmentää onneksi optimistinen Jupiter, joka saapuu vuoden 2002 ja 2006 tapaan apuun lahjapaketteineen. Samalla kun vastuu lisääntyy, myös palkka nousee. 18.1. jälkeen ravut saavat upeita onnenpotkuja, kuka ylennyksen, kuka palkankorotuksen tai tittelin myötä. Alkuvuoden onnekkaimpia ovat 22.-28.6. syntyneet, ja toukokuun lopun hurjasta myötätuulesta pääsevät osallisiksi 17.-22.7. syntyneet. Tarve uudistaa omaa elämää lähtee merkin alkupään osalta liikkeelle jo kesän alusta. Täyttä höyryä uudistukselle lupaa enemmän vuosi 2011.

RAKKAUS:
Vuosi 2010 käynnistää rapujen rakkauselämässä aivan uuden jakson. Suurin osa merkin edustajista pääsee vielä tulevan vuoden aikana ohi tämän levottoman planeettakuvion, ainoastaan aivan merkin alkupäässä syntyneet kokevat muutoksenaaltoja. Kesä saattaa olla näille ravuille yllättävä käänteineen. Suurinta onnea kumppanuudessaan kokevat 15.7. jälkeen syntyneet. Alkukesä lupaa enemmän romantiikkaa, 7.6.-29.7. taistellaan kaapin paikasta.

HYVINVOINTI:
Ennen 8.7. syntyneet joutuvat vuoden aikana tarkistuttamaan pieniä vaivojaan lääkärillä. Terveyden erinnäiset reistailut pakottavat pysähtymään hetkittäin. Merkin jälkimmäinen puolisko hakee kultaista keskitietä, jonka suojissa elämä ei heilauttele suuremmin puoleen eikä toiseen. Rapu voi ehdottomasti parhaiten silloin, kun hän uskaltaa ilmaista oman tahtonsa. Eriasteiset valtataistelut ovat lähes väistämättömiä, mutta tasapainon löytämisen kannalta välttämättömiä.

Natalie Wood (20.7.1938-29.11.1981)

Erityisesti Nuoren kapinallisen Judyna ja West Side Storyn Mariana säväyttänyt Natalie syntyi Yhdysvalloissa venäläiseen siirtolaisperheeseen vuonna 1938 ja aloitti näyttelemisen jo 4-vuotiaana. 50- ja 60-luvuilla loistanut näyttelijä oli päättäväinen nainen, joka ilmoitti äidilleen jo 10-vuotiaana menevänsä naimisiin itseään kahdeksan vuotta vanhemman näyttelijän Robert Wagnerin kanssa. Toive toteutuikin peräti kaksi kertaa, sillä kymmenen vuotta ensimmäisen avioliiton kariutumisen jälkeen Hollywoodin seuratuin pari astui uudelleen alttarille. Rakkaustarina päättyi, kun kahden pienen lapsen äiti Natalie hukkui Santa Catalinan saarella Kaliforniassa vuonna 1981.

Joulupostia

Joulun alla sain iloisia uutisia. Minua nimittäin onnisti ja voitin Sisustus ja sepustus -blogissa olleessa arvonnassa mukavan joululahjan itselleni. Sydämellinen kiitos vielä sinulle Soile tästä ihanasta joulupostista. Tällaiset pienet ihanat yllätykset piristävät aina yllättävän paljon arkea!

Y

Jos et vielä ole tutustunut Sisustus ja sepustus blogiin, niin käyhän kurkkaamassa. Itse tykkään siitä kovasti. Paljon kivoja sisustusjuttuja ja mikä parasta: Soile paljastaa usein myös ostostensa hinnat.

Vuoden parasta aikaa

Alkaa joulunpyhät olla pikkuhiljaa takanapäin ja huomenna paluu arkeen. Onpa tässä kyllä niin monta päivää jo maattu, lihottu ja muuten vain vötkistelty olemattomia, että ihan mielelläni jo palaankin huomenna töihin. Ehkä sitä saa tuntea taas itsensä ihan ihmiseksikin, kun kampaa tukan ja pukee päälleen ns. katseen kestävät vaatteet muutaman päivän villatakki-fleecehousut-villasukat -yhdistelmän jälkeen. Vaikka ihanaahan se on ollut.

Ei voi valittaa.

Tänään uskaltauduttiin sentään pihalle. Lapset testasivat joulupukin tuomia liukureita ja suksia. Onneksi on tuota lunta. Talvi tuntuu talvelta ja Joulu Joululta!

Ja nyt kun joulu on jo ohi, aatonaattona ostamani aleAmarylliskin uskaltaa näyttää elonmerkkejä...

Hyvää Joulua

Kuuntele...

Tiukuja voit jo kuulla,

joulu on jo porraspuulla.

Sytytä kynttilä, hiljenny tovi,

avaa joululle ovi!

Y Leppoisaa ja Tunnelmallista
Joulua kaikille! Y

Voihan nauravat nakit!

Joulu tulla jollottaa, mutta tämä minun postaukseni ei nyt erityisen jouluinen ole. Jos siis etsit joulutunnelmaa, niin ei kannata lukea tämän pidemmälle...
Pakko kuitenkin muutamalla sanalla ottaa esille aihe, josta mieheni luki eilen illalla lehdestä. Nimittäin nauravat nakit!

Paikkakunnallamme on kuulemma noussut pikku kärhämä siitä, että paikallinen suuri huoltamo ei suostu myymään lasten annosta aikuisille. Asiasta on otettu yhteyttä jopa kuluttajavirastoon, josta asiaa on kommentoitu seuraavanlaisesti: "Kysymys on elinkeinonharjoittajan vapaudesta myydä kuten järkeväksi näkee. Eli elinkeinonharjoittaja ei ole velvoitettu myymään lasten annosta aikuisille."

Täytyy sanoa, että kaikesta sitä ihmiset tekeekin itselleen ongelmia. Jopa nauravista nakeista!

Tässä tapauksessa en kuitenkaan voi ymmärtää kyseistä elinkeinonharjoittajaa. Siis mitä väliä sillä on, kuka sen ostetun lasten annoksen syö? Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että kauppa käy? Täytyykö olla tarkistamassa jokaista ostettua lasten annosta, että syöhän sitä nimenomaan lapsi, eikä aikuinen? Tai mitä jos lapsi ei jaksakaan syödä annostaan loppuun ja perinteiseen tapaan äiti tai isä aikoo syödä loput... Kirmaako siinä tapauksessa kyseinen elinkeinonharjoittaja paikalle huutaen jo vauhdista "Seeeis! Se on lasten annos!?!"

Eikö ruoan annoskoko saisi olla syöjän henkilökohtainen asia? Ihmisillähän on mm. hyvin erilaisia sairauksia ja sellainenkin voi vaikuttaa annoskokoon.

Ei ole montaa päivää siitä, kun juttelin erään tuttavani kanssa, jolta on leikattu mahalaukku pois kolme vuotta sitten. Tuon kyseisen leikkauksen vuoksi tuttavani voi syödä vain noin kahvikupillisen kerrallaan. Kuinkas tällaisessa tapauksessa sitten? Pitäisikö tuttavani pitää epiksiiriä mukanaan todisteena elinkeinonharjoittajaa varten? Liitteenä valokuva ennen ja jälkeen (-50kg!) leikkauksen?

Tai mitä jos tilanne onkin toisinpäin ja lapsi haluaa aikuisten annoksen? Sanotaanko hänelle "Höpsis! Et sinä voi tykätä possupihvistä. Sinähän olet lapsi ja lapset syövät vain lasten annoksista nakkeja tai lihapullia...?"

No ehkä nyt hieman kärjistetysti kirjoitin, mutta kuitenkin... Ymmärrätte varmaan pointin. Miksi tehdä kaikista asioista niin vaikeita? Eikö maalaisjärjen käyttö olisi sallittua tässäkin tapauksessa?

Kuva poimittu netistä.

Oranssi toppatakki ja jouluenkeli

Nyt kun kunnon pakkaset on saatu vesikelien tilalle,

olen antanut vihdoin lasten pukeutua uusiin talvivaatteisiin.

Oletan näiden nyt pysyvän puhtaana ilman,

että tarvii ihan joka viikonloppu pestä.

Miris ei ilokseni kuulu niihin poikiin,

joka ei pukisi punaista päälleen.

Viime vuotisen ruskean talvitakin tilalle astuu nyt oranssi.

Mustat, oransseilla ompeleilla olevat toppahousutkin ostettiin,

mutta ne ei ehtineet tähän kuvaan.

Ehkäpä ne vilahtaa joskus myöhemmin.

Takki ja hanskat H&M, farkut Lego Wear, kengät Viking.

Olen saanut myös kauniin enkelin Unelma-Allilta.

Y Lämmin kiitos sinulle siitä. Y

Tässä tunnustuksen mukana tulevat ohjeet:

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,

joille haluat toivottaa joulumieltä ja hyvää joulua.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogiinsa.

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Tämän kauniin enkelin myötä toivotan tälle kertaa hyvää joulua

Elämää Mummon mökissä blogin Krisselle,

Sisustus ja sepustus -blogille sekä

Kotiliesi blogin Wilhelmiinalle.

Tonttuhommia

Niitä on viime aikoina riittänyt. Omien ja kummilasten lahjat alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, enää ei puutu kuin yksi syntymäpäivälahja. Meillähän on siis kolme omaa lasta, kuusi kummilasta ja niistäkin kuudesta kolmella on lisäksi syntymäpäivä tässä joulun-loppiaisen tienoilla. Kyllä siinä saa hankkia lahjoja poikineen! Lisäksi on muutama muu läheinen lapsi, joille tykkään jonkun pienen muistamisen laittaa. Ei mitään suurta, mutta sellainen pikkupaketti.

Viime vuonna teimme budjettisyistä periaatepäätöksen, että emme ostaneet aikuisille lahjoja ollenkaan. (Systeriä 27v. ei luonnollisestikaan lasketa aikuisiin...) Tänä vuonna aion kuitenkin pyörtää tuon viimevuotisen päätöksen. Käytännössä olin aika huono sitä noudattamaan. Sitäpaitsi lahjoja vain on niin mukava antaa.

Erityisen mukavaa se on, kun löytää juuri saajansa näköisen lahjan. Tiiättehän kun tulee se tunne, että "tuo on pakko ostaa sille..." Stressiä pukkaa siinä vaiheessa, kun haluaa ostaa lahjan, mutta ei ole mitään hajua siitä, mikä se lahja voisi olla. Saajalla tuntuu jo olevan kaikkea, hän ei halua mitään tai muuten vain ei polla itsellä säteile. Pahimmassa tapauksessa aikakin alkaa loppua. Aaaarg! Siihen tilanteeseen en halua joutua. Ensi viikon loppuun mennessä kaiken pitää olla hankittuna aikuisillekin.

Kuvan tonttuparin ostin Halpa-Hallista samoihin aikoihin sipulikorin kanssa. Noin 5 minuuttia Ruususen kotiin tulon jälkeen, hän bongasi takan reunalle laittamani tonttuset ja siitä toiset 5 minuuttia uuden sipuliastiani! Minun ja Ruususen lisäksihän talossamme asustelee vain miesväkeä (Elliä ei lasketa) ja ne ei todellakaan huomaa mitään uusia asioita. Vaikka seinät kaatuisi ympäriltä, niin todennäköisesti eivät huomaisi sitäkään. Korkeintaan ihmettelisivät, että on vähän vilposta... Mutta kyllä naisväki huomaa. Sitäpaitsi Ruusunen on aina niin aidosti ilahtunut ja kohtelias pienistä uusista asioista. Ihasteli kauan tonttuparia ja sipuliastiakin on kuulemma ihana!

Voi Ruusunen, niin olet sinäkin! Y